ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
648
armoa minua kohtaani, niin ettei
minun pidä kuoleman?
15. Ja et sinä ota laupiuttas*
minun huoneestani pois ijankaik-
kisesti, et vielä sittekään, kuin
Herra hävittää Davidin vihamie-
het, itsekunkin maaltansa.
16. Näin teki Jonatan liiton Da-
vidin huoneen kanssa, että Herra
sen vaatisi Davidin vihamiesten
kädestä.
17. Ja Jonatan taas vannoi Da-
vidille; sillä niin rakkaana piti
hän hänen, että hän rakasti
häntä niinkuin omaa sieluansa.
18. Ja Jonatan sanoi hänelle:
huomenna on uusikuu*, jona si-
nua kysytään ja kaivataan sinua
sialtas.
19. Ja kuin olet viipynyt kolme
päivää poissa, niin tule kiiruusti
alas ja mene siihen paikkaan,
johon sinä itses kätkit sinä päi-
vänä kuin tämä asia tapahtui*,
ja istu Aselin kiven viereen,
20. Niin minä ammun kolme
nuolta sen sivulle, niinkuin minä
ampuisin maaliin.
21. Ja katso, minä lähetän po-
jan (sanoen hänelle:) mene ja
hae nuolet jällensä! jos vielä sa-
non pojalle: katso, nuolet ovat
takanas tässä puolessa, ota
ylös! niin tule; sillä rauha on si-
nulla ja ei ole mitään hätää, niin
totta kuin Herra elää.
22. Mutta jos sanon pojalle: kat-
so, nuolet ovat edempänä edes-
säs! niin mene pois, sillä Herra
on päästänyt sinun menemään.
23. Ja mitä sinä ja minä kes-
kenämme puhuneet olemme,
katso, Herra on minun ja sinun
vaiheellas ijankaikkisesti.
24. III. Niin David kätki itsensä
kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, is-
tui kuningas pöydän tykö rualle.
25. Kuin kuningas oli istunut
siallensa, entisen tapansa jäl-
keen, seinän nojalle, nousi Jona-
tan, ja Abner istui Saulin vie-
reen; ja Davidia kaivattiin sias-
tansa.
26. Ja ei puhunut Saul sinä päi-
vänä mitäkään; sillä hän ajatteli:
hänelle on jotakin tapahtunut,
ettei hän ole puhdas; ei suin-
kaan hän ole puhdas.
27. Ja toisena päivänä uudesta
kuusta, kuin Davidia kaivattiin
siastansa, sanoi Saul pojallensa
Jonatanille: Miksi ei Isain poika
ole tullut pöydän tykö, ei eilen
eikä myöskään tänäpänä?
