ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
657
ten tyköä*, ilmoitettiin hänelle,
sanoen: David on EnGedin kor-
vessa.
3. Ja Saul otti kolmetuhatta va-
littua nuorta miestä koko Israe-
lista, ja meni etsimään Davidia
ja hänen miehiänsä Metsävuoh-
ten kallioille.
4. Ja kuin hän lähestyi lammas-
ten huonetta tien ohessa, oli
siinä luola, ja Saul meni siihen
peittämään jalkojansa*; mutta
David ja hänen miehensä istuivat
luolan kulmilla.
5. Silloin sanoivat Davidin miehet
hänelle: katso, tämä on se päi-
vä, josta Herra sinulle on sano-
nut: katso, minä annan sinulle
vihamiehes sinun käsiis, ettäs
tekisit hänen kanssansa niinkuin
sinulle kelpaa. Ja David nousi ja
leikkasi salaa kappaleen Saulin
vaatteen liepeestä.
6. Sen jälkeen tykytti Davidin
sydän, että hän oli leikannut til-
kan Saulin hameesta,
7. Ja sanoi miehillensä: Herra
antakoon sen kaukana olla mi-
nusta, että minä sen tekisin ja
satuttaisin käteni minun herraani,
Herran voideltuun, sillä hän on
Herran voideltu.
8. Ja David asetti miehensä sa-
noilla eikä sallinut karata Saulin
päälle. Niin Saul nousi luolasta
ja meni matkaansa.
9. II. Senjälkeen nousi myös Da-
vid ja läksi luolasta, ja huusi
Saulin jälkeen ja sanoi: herrani
kuningas! Saul katsahti taaksen-
sa, ja David kallisti kasvonsa
maahan ja kumarsi.
10. Ja David sanoi Saulille: mik-
sis uskot ihmisten sanoja, jotka
sanovat: katso, David etsii va-
hinkoas?
11. Katso, tänäpänä näkivät si-
nun silmäs, että Herra oli anta-
nut sinun minun käsiini luolassa,
ja sanottiin, että minä tappaisin
sinun, vaan minä armahdin si-
nua, sillä minä sanoin: en minä
satuta kättäni herraani, sillä hän
on Herran voideltu.
12. Katso, minun isäni, katso
kuitenkin tätä tilkkaa sinun ha-
meestas minun kädessäni, etten
minä tahtonut tappaa sinua,
koska minä sen tilkan leikkasin
hameestas. Tunne ja katso, ettei
yhtään pahuutta eli vääryyttä
ole minun kädessäni, en minä
myös ole syntiä tehnyt sinua
vastaan, ja sinä seisot minun
