ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
643
16. Mutta koko Israel ja Juuda
rakasti Davidia; sillä hän kävi
ulos ja sisälle heidän edessänsä.
17. Ja Saul sanoi Davidille: kat-
so, minä annan vanhimman tyt-
täreni Merabin sinulle emännäksi,
ainoasti ole minulle miehullinen
ja sodi Herran sotaa; sillä Saul
ajatteli: ei pidä minun käteni hä-
neen sattuman, vaan Philis-
tealaisten käsi.
18. Mutta David vastasi Saulia:
mikä minä olen? eli mikä on
elämäni ja minun isäni sukukun-
ta Israelissa, että minä tulisin
kuninkaan vävyksi?
19. Ja tapahtui, kuin aika tuli,
että Merab Saulin tytär piti an-
nettaman Davidille, annettiin se
Adrielille Meholatilaiselle* emän-
näksi,
20. III. Mutta Mikal Saulin tytär
rakasti Davidia. Kuin se Saulille
ilmoitettiin, niin se kelpasi hänel-
le.
21. Ja Saul sanoi: minä annan
hänen hänelle, että hän olis hä-
nelle paulaksi, ja Philistealaisten
kädet tulisivat hänen päällensä.
Ja Saul sanoi Davidille: sinä tu-
let tänäpänä toisen kanssa mi-
nun vävykseni.
22. Ja Saul käski palvelioillensa:
puhukaat Davidille salaisesti ja
sanokaat: katso, kuningas mielis-
tyy sinuun, ja kaikki hänen pal-
veliansa rakastavat sinua; niin
tule nyt kuninkaan vävyksi.
23. Ja Saulin palveliat puhuivat
ne sanat Davidin korvissa; mutta
David sanoi: luuletteko te sen
vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi?
Ja minä olen köyhä ja halpa
mies.
24. Ja Saulin palveliat ilmoittivat
sen hänelle, sanoen; nämät sa-
nat on David puhunut.
25. Saul sanoi: sanokaat näin
Davidille: ei kuningas ano yhtään
muuta huomenlahjaa*, vaan sata
Philistealaisten esinahkaa, että
kuninkaan vihamiehille kostettai-
siin; sillä Saul ajatteli hukuttaa
Davidia Philistealaisten kätten
kautta.
26. Niin hänen palveliansa sa-
noivat Davidille nämät sanat, ja
se kelpasi hänelle, tulla niin ku-
ninkaan vävyksi. Ja se aika ei
ollut vielä täytetty.
27. Ja David nousi ja läksi mat-
kaan, hän ja hänen miehensä, ja
löi Philistealaisista kaksisataa
miestä, ja David toi heidän esi-
