ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
645
Herra elää, ei hänen pidä kuo-
leman.
7. Niin Jonatan kutsui Davidin ja
sanoi hänelle kaikki nämät sanat
ja saatti hänen Saulin eteen, ja
hän oli hänen edessänsä niin-
kuin ennenkin.
8. II. Niin nousi taas sota, ja Da-
vid meni ja soti Philistealaisia
vastaan, löi heitä suurella sur-
malla; ja Philistealaiset pakenivat
häntä.
9. Ja paha henki* tuli Herralta
Saulin päälle, ja hän istui huo-
neessansa, ja hänen keihäänsä
oli hänen kädessänsä, ja David
soitti kädellänsä+.
10. Mutta Saul pyysi pistää Da-
vidia keihäällä seinää vasten,
mutta hän vältti Saulia ja keihäs
kävi seinään; ja David pakeni ja
pääsi sinä yönä pakoon.
11. Ja Saul lähetti sanansaatta-
jat Davidin huoneesen, että hei-
dän piti ottaman hänestä vaarin
ja tappaman hänen huomenel-
tain*. Mutta Mikal Davidin emän-
tä ilmoitti sen hänelle ja sanoi:
jollet tänä yönä pelasta hen-
keäs, niin sinä huomenna tape-
taan.
12. Niin Mikal laski Davidin alas
akkunan lävitse; ja hän meni,
pakeni ja pääsi.
13. Ja Mikal otti kuvan ja pani
vuoteesen, ja pani vuohen nahan
hänelle päänalaiseksi ja peitti
vaatteella.
14. Silloin lähetti Saul sanan-
saattajat ottamaan kiinni Davidia;
mutta hän sanoi: hän on sairas.
15. Niin lähetti Saul sanansaat-
tajat katsomaan Davidia ja sa-
noi: kantakaat häntä tänne mi-
nun tyköni vuoteinensa, surmat-
taa.
16. Kuin sanansaattajat tulivat,
katso, kuva makasi vuoteessa ja
vuohen nahka pään alla.
17. Niin Saul sanoi Mikalille:
miksis olet minun niin pettänyt
ja päästänyt viholliseni, että hän
vältti minun käteni? Mikal sanoi
Saulille: hän sanoi minulle: pääs-
tä minua taikka minä tapan si-
nun.
18. Ja David pakeni ja pääsi, ja
tuli Samuelin tykö, joka oli Ra-
massa, ja ilmoitti hänelle kaikki,
mitä Saul oli hänelle tehnyt; ja
hän meni Samuelin kanssa ja
oleskeli Najotissa.
19. III. Ja se ilmoitettiin Saulille,
sanoen: katso, David on Raman
