P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
2 Kor.12:15. Mutta mielelläni minä tahdon kuluttaa ja itseni annettaa
ulos teidän sieluinne edestä*, vaikka te vähän minua rakastatte+, joka
kuitenkin sangen paljon teitä rakastan.
Phil.2:17. Ja jos minä uhrattaisiin* teidän uhrin ja uskon palveluksenne
tähden, niin minä iloitsen ja riemuitsen kaikkein teidän kanssanne+.
9. Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme*; sillä
yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja
saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.
1 Kor.4:12. Ja me näemme vaivaa, työtä tehden omilla käsillämme*. Kuin
meitä soimataan, niin me hyvästi lausumme+: kuin meitä vainotaan, niin
me kärsimme.
2 Kor.11:9. Sillä mitä minulta puuttui, sen veljet täyttivät, jotka
Makedoniasta tulivat. Ja niin minä pidin itseni kaikissa, etten minä
kenenkään kuormana ollut*, ja tahdon vieläkin minuni niin pitää.
2 Kor.12:13. Mitäs te muita seurakuntia huonommat olette, paitsi sitä,
etten minä itse teidän kuormananne ollut*? Antakaat minulle se vääryys
anteeksi.
2 Kor.12:14. Katso, minä olen valmis kolmannen kerran* teidän tykönne
tulemaan, ja en tahdo ensinkään teitä rasittaa; sillä enpä minä etsi
teidän omaanne+, vaan teitä; sillä ei lasten pidä tavaraa kokooman
vanhempainsa varaksi, vaan vanhemmat lapsillensa.
2 Tess.3:8. Emme myös ole leipää keltään ilman ottaneet, vaan työllä ja
hiellä*: yöllä ja päivällä olemme me työtä tehneet, ettemme kellenkään
teidän seassanne kuormaksi olisi+.
10. Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja
nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.
11. Niin kuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niin kuin isä lapsiansa
olemme neuvoneet ja lohduttaneet*,
I. 1 Mos.17:1. Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän
ajastaikainen, näkyi Herra Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala
