P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan
Jumalan edessä osoitamme§.
Ap. T.20:33. En minä ole yhdenkään hopiaa eikä kultaa eikä vaatteita
pyytänyt.
2 Kor.12:7. Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon
korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli*,
rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.
2 Kor.1:23. Mutta minä rukoilen Jumalaa todistajaksi* sieluni päälle, että
minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut+.
2 Kor.11:31. Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka
olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele.
Gal.1:20. Mutta sen, mitä minä teille kirjoitan, katso, Jumala tietää*,
etten minä valehtele.
6. Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta*,
vaikka me olisimme taitaneet+ teitä rasittaa, niin kuin Kristuksen
apostolit§;
Joh.5:41. En minä pyydä kunniaa ihmisiltä;
Joh.5:44. Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen
toiseltanne, ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?
Joh.7:18. Joka itsestänsä puhuu, se etsii omaa kunniaansa; mutta joka
etsii sen kunniaa, joka hänen lähetti, se on vakaa* ja ei hänessä ole
vääryyttä.
I. 2 Kor.3:1. Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli
tarvitsemmeko me, niin kuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli
kiitoskirjaa teiltä?
II. 2 Kor.10:12. Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata
niihin, jotka itsiänsä ylistävät*; mutta että he itse heillänsä heitänsä
mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään
ymmärrä.
2 Tess.3:9. Ei, ettei meillä se valta olisi*, vaan että me itsemme opiksi
teille antaisimme, seurataksenne meitä+.
