P. PAAVALIN EPISTOLA GALATALAISILLE
ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja*,
Ap. T.26:9. Minä tosin luulin itselläni, että minun piti paljo
vastahakoisuutta tekemän Jesuksen Natsarealaisen nimeä vastaan,
Phil.3:6. Kiivaudesta seurakunnan vainooja*, vanhurskaudessa, joka
laista tulee, laittamatoin.
1 Tim.1:13. Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja häpäisiä olin*, mutta
minulle on laupius tapahtunut+; sillä minä tein sitä tietämättä
epäuskossa§.
14. Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni
minun suvussani, ja olin ylen kiivas isäin säätyin tähden.
15. Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut äitini
kohdusta*, ja armonsa kautta kutsui+,
Jer.1:5. Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis
kohdussa, ja pyhitin sinun ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään*, ja
panin sinun kansain prophetaksi.
Ap. T.9:15. Niin sanoi Herra hänelle: mene! sillä hän on minulle valittu
ase, kantamaan minun nimeäni pakanain, ja kuningasten, ja Israelin
lasten eteen.
Ap. T.13:2. Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä
Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus* siihen työhön, johon minä
heidät olen kutsunut+.
I. Rom.1:1. Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi,
eroitettu* Jumalan evankeliumiin,
16. Että hän Poikansa minun kauttani ilmoittais*, ja minä julistaisin
hänen evankeliumin kautta pakanain seassa+, niin en minä ensinkään
lihan ja veren kautta tutkinut§,
2 Kor.4:6. Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa*, se
paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta
Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
