PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
ja sai uskalluksen.
16. Mutta kuin me Roomiin tulimme, antoi sadanpäämies vangit
sodanpäämiehen haltuun. Mutta Paavali sallittiin olevan itsellänsä*
yhden sotamiehen kanssa, joka hänestä otti vaarin.
Ap. T.24:23. Ja käski sadanpäämiehen kätkeä Paavalin, ja antoi hänen
saada levon*, ja ettei yhtäkään hänen omistansa kiellettäisi häntä
palvelemasta taikka käymästä hänen tykönänsä.
Ap. T.27:3. Ja me tulimme toisena päivänä Sidoniin. Ja Julius meni
hyvästi Paavalin kanssa, ja salli hänen mennä ystäväinsä tykö ja heiltä
holhottaa.
IV. 17. Niin tapahtui kolmen päivän jälkeen, että Paavali kutsui kokoon
ylimmäiset Juudalaisista. Ja kuin he tulivat kokoon, sanoi hän heille:
miehet, veljet, vaikka en minä ole mitään tehnyt kansaa eli isäin säätyjä
vastaan*, kuitenkin olen minä sidottuna+ annettu Jerusalemista
Roomalaisten käsiin,
Ap. T.24:12. Ja ei he ole minua templissäkään löytäneet kamppailemasta
yhdenkään kanssa, ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei
synagogissa, eikä kaupungissa.
Ap. T.25:8. Sillä hän vastasi edestänsä: en minä ole mitään rikkonut
Juudalaisten lakia, en templiä, enkä keisaria vastaan.
Ap. T.21:33. Kuin päämies lähestyi, otti hän hänen kiinni ja käski sitoa
kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka hän oli, eli mitä hän oli tehnyt?
18. Jotka, koska he olivat minun tutkineet*, tahtoivat minua päästää,
ettei yhtään hengen rikosta minussa ole+.
Ap. T.22:24. Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja
tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkä tähden hänen päällensä niin
huudettiin.
Ap. T.23:9. Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten
lahkosta nousivat, kilvoittelivat ja sanoivat: emme mitään pahaa löydä
