ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
34. Ja hän sanoi hänelle: ne kaupungit, jotka minun isäni sinun isältäs
ottanut on, annan minä jälleen, ja tee kadut sinulles Damaskuun, niin
kuin minun isäni teki Samariassa: niin minä teen liiton sinun kanssas ja
annan sinun mennä. Ja hän teki liiton hänen kanssansa ja päästi hänen
menemään.
35. Silloin sanoi yksi mies prophetain lapsista lähimmäisellensä Herran
sanan kautta: lyö minua! vaan hän kielsi, ettei hän häntä lyönyt.
36. Niin hän sanoi hänelle jällensä: ettet sinä kuullut Herran ääntä,
katso, koskas lähdet minun tyköäni, niin jalopeura lyö sinun. Ja kuin hän
läksi hänen tyköänsä, kohtasi hänen jalopeura ja löi hänen.
37. Ja hän löysi toisen miehen ja sanoi: lyö minua! Ja se mies löi häntä
kovasti ja haavoitti hänen.
38. Niin propheta meni pois ja seisoi tiellä kuningasta vastassa, ja muutti
kasvonsa tuhalla.
39. Ja kuin kuningas siitä kävi ohitse, huusi hän kuningasta ja sanoi:
palvelias meni keskelle sotaa, ja katso, mies pakeni ja johdatti miehen
minun tyköni, ja sanoi: kätke tämä mies! jos niin on, että hän kaiketikin
tulee pois, niin pitää sinun sielus oleman hänen sielunsa siassa, eli sinun
pitää punnitseman sen edestä leiviskän hopiaa.
40. Ja koska sinun palveliallas siellä ja täällä tekemistä oli, niin ei hän
enää siellä ollut. Niin sanoi Israelin kuningas hänelle: sinun tuomios on
oikia, sinä olet itse sen sanonut.
41. Niin hän otti kohta tuhan pois kasvoistansa; ja Israelin kuningas
tunsi hänen olevan prophetoita.
42. Ja hän sanoi hänelle: näin sanoo Herra: ettäs päästit minulta kirotun
miehen kädestäs, pitää sinun sielus oleman hänen sielunsa edestä* ja
sinun kansas pitää oleman hänen kansansa edestä.
1 Kun. K.22:24. Niin astui Zedekia Kenanan poika edes, ja löi Miikaa
poskelle, ja sanoi: onko Herran henki paennut minusta sinua
puhuttelemaan?
