ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
kedolla, mitämaks me voitamme heidät. Ja hän kuuli heitä ja teki niin.
III. 26. Kuin ajastaika kulunut oli, asetti Benhadad Syrialaiset, ja meni
ylös Aphekiin, sotimaan Israelia vastaan.
27. Ja Israelin lapset nousivat myös ja hankitsivat itsensä ja menivät
heitä vastaan; ja Israelin lapset sioittivat itsensä heidän kohdallensa, niin
kuin kaksi vähää vuohilaumaa; mutta maa oli täynnä Syrialaisia.
28. Ja Jumalan mies astui edes ja sanoi Israelin kuninkaalle: näin sanoo
Herra: että Syrialaiset ovat sanoneet: Herra on vuorten Jumala ja ei
laaksoin Jumala, niin minä tahdon antaa kaiken tämän suuren joukon
sinun kätees, että tietäisitte minun olevan Herran.
29. Ja he asettivat leirinsä toistensa kohdalle seitsemäksi päiväksi,
mutta seitsemäntenä päivänä he menivät sotimaan yhteen. Ja Israelin
lapset löivät Syrialaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.
30. Mutta jääneet pakenivat Aphekin kaupunkiin. Ja muuri kaatui
seitsemänkolmattakymmenen tuhannen miehen päälle, jotka jääneet
olivat. Ja Benhadad pakeni myös kaupunkiin, yhdestä majasta toiseen.
1 Kun. K.22:25. Miika vastasi: katso, sinä olet sen näkevä sinä päivänä,
jona käyt majasta majaan lymytäkses.
IV. 31. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: katso, me olemme
kuulleet Israelin huoneen kuninkaat olevan laupiaat kuninkaat: niin
pankaamme säkit kupeisiimme ja köydet päihimme ja menkäämme
Israelin kuninkaan tykö, kuka tiesi että hän sallii sinun sielus elää.
32. Ja he panivat säkit kupeisiinsa ja köydet päihinsä ja tulivat Israelin
kuninkaan tykö, ja sanoivat: Benhadad palvelias sanoo sinulle: minä
rukoilen, salli minun sieluni elää. Ja hän sanoi: vieläkö hän elää? hän on
minun veljeni.
33. Niin ne miehet ottivat kiinni sen sanan häneltä nopiasti ja käänsivät
itsellensä hyväksi, ja sanoivat: sinun veljes Benhadad: niin hän sanoi:
menkäät ja johdattakaat häntä tänne. Niin Benhadad meni hänen
tykönsä, ja hän antoi hänen istua vaunuun.
