ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
muukalaisen sotaväen, jonka hän pakanoilta luodoista ottanut oli, piti
hän tykönänsä, jonka tähden myös oman maakunnan sotaväki häntä
suuresti vihasi.
39. Mutta kuin Tryphon, yksi päämiehistä, joka muinen Aleksanderin
ystävä oli ollut, näki, että sotaväki kuningas Demetriusta vihasi, meni
hän Emalkuelin Arabialaisen tykö, joka nuoren Antiokuksen, Aleksanderin
pojan, kasvattanut oli.
40. Sitä hän neuvoi antamaan nuorukaista hänen haltuunsa, ja lupasi
asettaa hänen isänsä valtakuntaan jälleen. Ja jutteli Arabialaiselle,
kuinka ja minkä tähden sotaväki rupesi vihaamaan kuningas
Demetriusta, ja niin viipyi hän Arabialaisen tykönä kauvan aikaa.
41. Silloin Jonatan kirjoitti Demetriukselle, ja rukoili häntä käskemään
niitä, jotka linnassa olivat, menemään pois ja linnaa hänelle antamaan;
sillä he tekivät Israelille paljon pahaa.
42. Silloin kirjoitti Demetrius Jonatanille näin: en ainoasti tätä, jota sinä
anot, mutta paljoa suuremman kunnian ja hyvyyden minä tahdon sinulle
ja sinun kansalles tehdä, niin pian kuin minä taidan.
43. Mutta nyt minä olen suuressa vaarassa: sentähden tee niin hyvin
minua kohtaan ja lähetä minulle apua: sillä kaikki minun sotaväkeni on
minun hyljännyt ja asettanut itsensä minua vastaan.
44. Sen tähden lähetti Jonatan hänelle kolmetuhatta jaloa sotamiestä.
Ne tulivat Antiokiaan kuninkaan tykö, ja kuningas ihastui heidän
tulemisestansa sangen suuresti.
45. Niin kansa nosti kaupungissa kapinan, joita oli sata ja
kaksikymmentä tuhatta miestä, ja tahtoivat tappaa kuninkaan.
46. Mutta kuningas pakeni linnaansa. Silloin sotaväki omisti kaupungin
kujat ja tahtoi väkisellä linnaa saada.
47. Sen tähden kutsui kuningas Juudalaiset häntä varjelemaan. Niin
juoksivat kaikki Juudalaiset kuninkaan avuksi, ja jakoivat itsensä
kaupungin kujille,
48. Ja löivät sinä päivänä satatuhatta miestä, ja sytyttivät tulen
kaupungissa, ja ottivat heidän tavaransa. Näin he auttivat kuningasta.
