Ensimmäinen Mooseksen kirja
97
ovat Herran omat, pyhä lahja
Herralle.
29. Luku
1. Ja Jaakob lähti matkaan ja
tuli Idän miesten maalle.
2. Ja katso, hän huomasi
kedolla kaivon, ja katso, sen
ääressä makasi kolme
lammaslaumaa, sillä siitä
kaivosta oli tapana juottaa
laumoja. Ja kaivon suulla oli
suuri kivi.
3. Sentähden annettiin kaikkien
laumojen kokoontua sinne ja
sitten vieritettiin kivi kaivon
suulta ja juotettiin lampaat,
jonka jälkeen kivi taas pantiin
paikoilleen kaivon suulle.
4. Ja Jaakob sanoi heille:
Veljeni, mistä te olette? He
vastasivat: Harranista olemme.
5. Hän kysyi heiltä: Tunnetteko
Laabanin, Naahorin pojan? He
vastasivat: Tunnemme.
1. Moos. 24:29 Rebekalla oli
veli, jonka nimi oli Laaban; ja
Laaban riensi ulos miehen luo
lähteelle.
6. Ja hän kysyi heiltä: Voiko
hän hyvin? He vastasivat: Hyvin
hän voi; ja katso, Raakel,
hänen tyttärensä, tulee tuolla
lammasten kanssa.
7. Hän sanoi: Vielä on täysi
päivä ja liian aikaista koota
lauma; juottakaa lampaat ja
viekää ne takaisin laitumelle.
8. He vastasivat: Emme voi,
ennenkuin kaikki laumat ovat
koolla ja kivi on vieritetty
kaivon suulta; sitten juotamme
lampaat.
9. Hänen vielä puhuessaan
heidän kanssaan tuli Raakel
isänsä lammasten kanssa, sillä
hänen oli tapana olla
paimenessa.
10. Kun Jaakob näki Raakelin,
enonsa Laabanin tyttären, ja
enonsa Laabanin lampaat, astui
hän esiin ja vieritti kiven kaivon
suulta ja juotti enonsa
Laabanin lampaat.
11. Ja Jaakob suuteli Raakelia
ja korotti äänensä ja itki.
12. Niin Jaakob ilmoitti
Raakelille, että hän oli hänen
isänsä sukulainen ja Rebekan
poika; ja Raakel riensi pois ja
ilmoitti sen isällensä.
