Ensimmäinen Mooseksen kirja
91
29. Kansat palvelkoot sinua,
kansakunnat sinua
kumartakoot. Ole veljiesi herra,
ja äitisi pojat kumartakoot
sinua. Kirottu olkoon, joka
sinua kiroaa, siunattu, joka
sinua siunaa.
1. Moos. 12:3 Ja minä siunaan
niitä, jotka sinua siunaavat, ja
kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
ja sinussa tulevat siunatuiksi
kaikki sukukunnat maan päällä.
1. Moos. 25:23 Ja Herra sanoi
hänelle: Kaksi kansaa on sinun
kohdussasi, kaksi heimoa
erkanee sinun ruumiistasi,
toinen heimo on toista
voimakkaampi, vanhempi
palvelee nuorempaa.
4. Moos. 24:9 Se on
kyyristynyt, se on laskeutunut
maahan kuin leijona, niinkuin
naarasleijona - kuka uskaltaa
sitä häiritä? Siunattu olkoon,
joka sinua siunaa, kirottu, joka
sinua kiroaa!
Ob. 1:10 Väkivallan tähden
veljeäsi Jaakobia kohtaan
peittää sinut häpeä, ja sinut
hävitetään ikiajoiksi.
30. Kun Iisak oli ehtinyt siunata
Jaakobin ja tämä juuri oli
lähtenyt isänsä Iisakin luota,
niin hänen veljensä Eesau tuli
kotiin metsästämästä.
31. Ja hänkin laittoi
herkkuruuan, vei sen isälleen ja
sanoi isälleen: Nouse, isäni, ja
syö poikasi riistaa, siunataksesi
minut.
32. Hänen isänsä Iisak kysyi
häneltä: Kuka olet? Hän
vastasi: Minä olen poikasi
Eesau, sinun esikoisesi.
33. Silloin Iisak säikähtyi kovin
ja sanoi: Kuka sitten oli se
metsästäjä, joka toi minulle
riistaa, niin että minä,
ennenkuin sinä tulit, söin
kaikkea ja siunasin hänet?
Siunattu hän myös on oleva.
34. Kun Eesau kuuli isänsä
sanat, puhkesi hän valittamaan
äänekkäästi ja haikeasti ja
sanoi isälleen: Siunaa minutkin,
isäni!
35. Mutta hän vastasi: Veljesi
tuli kavalasti ja riisti sinulta
siunauksen.
36. Niin hän sanoi: Oikeinpa
häntä kutsutaankin Jaakobiksi.
Sillä hän on nyt kahdesti minut
