Saarnaajan kirja
2503
1. Moos. 3:19 Otsasi hiessä
sinun pitää syömän leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinä olet otettu. Sillä
maasta sinä olet, ja maaksi
pitää sinun jälleen tuleman.
Job 34:15 niin kaikki liha
yhdessä menehtyisi, ja ihminen
tulisi tomuksi jälleen.
Ps. 104:29 Sinä peität kasvosi,
ja ne peljästyvät, sinä otat pois
niiden hengen, ne kuolevat ja
palajavat tomuun jälleen.
Ps. 146:4 Kun hänen henkensä
lähtee hänestä, niin hän tulee
maaksi jälleen; sinä päivänä
hänen hankkeensa raukeavat
tyhjiin.
Saarn. 6:6 Ja vaikka hän eläisi
kaksi kertaa tuhannen vuotta,
mutta ei saisi onnea nähdä -
eikö kuitenkin kaikki mene
samaan paikkaan?
Saarn. 12:7 Ja tomu palajaa
maahan, niinkuin on ollutkin, ja
henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.
21. Kuka tietää ihmisen
hengestä, kohoaako se ylös, ja
eläimen hengestä, vajoaako se
alas maahan?
22. Niin minä tulin näkemään,
että ei ole mitään parempaa,
kuin että ihminen iloitsee
teoistansa, sillä se on hänen
osansa. Sillä kuka tuo hänet
takaisin näkemään iloksensa
sitä, mikä tulee hänen
jälkeensä?
Saarn. 5:17 Myös kuluttaa hän
kaikki päivänsä pimeydessä; ja
surua on hänellä paljon,
kärsimystä ja mielikarvautta.
4. Luku
1. Taas minä katselin kaikkea
sortoa, jota harjoitetaan
auringon alla, ja katso, siinä
on sorrettujen kyyneleet, eikä
ole heillä lohduttajaa;
väkivaltaa tekee heidän
sortajainsa käsi, eikä ole heillä
lohduttajaa.
Job 35:9 Sorron suuruutta
valitetaan, huudetaan apua
suurten käsivartta vastaan,
Saarn. 3:16 Vielä minä näin
auringon alla oikeuspaikan, ja
siinä oli vääryys, ja
vanhurskauden paikan, ja siinä
