Saarnaajan kirja
2512
viisas luuleekin tietävänsä, ei
hän kuitenkaan voi käsittää.
Saarn. 10:14 Tyhmä puhuu
paljon; mutta ihminen ei tiedä,
mitä tuleva on. Ja kuka
ilmaisee hänelle, mitä hänen
jälkeensä tulee?
2. Parempi kuin pitotaloon on
mennä surutaloon, sillä siinä
on kaikkien ihmisten loppu, ja
elossa oleva painaa sen
mieleensä.
Sananl. 22:1 Nimi on kalliimpi
suurta rikkautta, suosio
hopeata ja kultaa parempi.
Saarn. 4:2 Ja minä ylistin
vainajia, jotka ovat jo kuolleet,
onnellisemmiksi kuin eläviä,
jotka vielä ovat elossa,
3. Suru on parempi kuin nauru,
sillä sydämelle on hyväksi, että
kasvot ovat murheelliset.
Ps. 39:5 Herra, opeta minua
ajattelemaan loppuani, ja mikä
minun päivieni mitta on, että
ymmärtäisin, kuinka
katoavainen minä olen.
Jaak. 4:9 Tuntekaa kurjuutenne
ja murehtikaa ja itkekää;
naurunne muuttukoon
murheeksi ja ilonne suruksi.
4. Viisaitten sydän on
surutalossa, tyhmien sydän
ilotalossa.
Matt. 5:4 Autuaita ovat
murheelliset, sillä he saavat
lohdutuksen.
2. Kor. 7:8 Sillä vaikka
murehutinkin teitä kirjeelläni, en
sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin
minä - kun näen, että tuo kirje
on, vaikkapa vain vähäksi
aikaa, murehuttanut teitä -
5. Parempi on kuulla viisaan
nuhdetta, kuin olla kuulemassa
tyhmien laulua;
6. sillä niinkuin orjantappurain
rätinä padan alla, on tyhmän
nauru. Ja sekin on turhuutta.
Sananl. 17:10 Nuhde pystyy
paremmin ymmärtäväiseen kuin
sata lyöntiä tyhmään.
7. Sillä väärä voitto tekee
viisaan hulluksi, ja lahja
turmelee sydämen.
