Saarnaajan kirja
2497
Job 3:21 jotka odottavat
kuolemaa, eikä se tule, jotka
etsivät sitä enemmän kuin
aarretta,
Job 14:13 Oi, jospa kätkisit
minut tuonelaan, piilottaisit
minut, kunnes vihasi on
asettunut, panisit minulle
aikamäärän ja sitten muistaisit
minua!
18. Ja minä kyllästyin kaikkeen
vaivannäkööni, jolla olin
vaivannut itseäni auringon alla,
koska minun täytyy se jättää
ihmiselle, joka tulee minun
jälkeeni.
Ps. 49:18 Sillä kuollessaan ei
hän ota mitään mukaansa, eikä
hänen komeutensa astu alas
hänen jäljessänsä.
Siir 14:4 Joka kokoaa ja
itseltänsä kieltää hyvän, se
kokoaa muille, ja hänen
omaisuudellaan elävät toiset
yltäkylläisesti.
19. Ja kuka tietää, onko hän
viisas vai tyhmä? Mutta
hallitsemaan hän tulee kaikkia
minun vaivannäköni hedelmiä,
joiden tähden minä olen
vaivannut itseäni ja ollut viisas
auringon alla. Tämäkin on
turhuutta.
20. Niin minä annoin sydämeni
vaipua epätoivoon kaikesta
vaivannäöstäni, jolla olin
vaivannut itseäni auringon alla.
21. Sillä niin on: ihmisen, joka
on vaivaa nähnyt toimien
viisaudella, tiedolla ja kunnolla,
täytyy antaa kaikki ihmiselle,
joka ei ole siitä vaivaa nähnyt,
hänen osaksensa. Sekin on
turhuutta ja on suuri
onnettomuus.
Ps. 39:7 Varjona vain ihminen
vaeltaa, turhaan vain he
touhuavat, kokoavat, eivätkä
tiedä, kuka ne saa.
Valit. 5:2 Meidän
perintöosamme on siirtynyt
vieraille, meidän talomme
muukalaisille.
22. Sillä mitä saa ihminen
kaikesta vaivannäöstänsä ja
sydämensä pyrkimyksestä, jolla
hän vaivaa itseänsä auringon
alla?
