Saarnaajan kirja
2510
6. Luku
1. On onnettomuus tämäkin,
jonka olen nähnyt auringon
alla ja joka raskaasti painaa
ihmistä:
2. että Jumala antaa miehelle
rikkautta ja tavaraa ja kunniaa,
niin ettei hänen sielultaan
puutu mitään kaikesta siitä,
mitä hän halajaa, mutta
Jumala ei salli hänen nauttia
sitä, vaan sen nauttii vieras. Se
on turhuutta ja raskas
kärsimys.
Est. 5:11 Ja Haaman kehuskeli
heille rikkautensa loistoa ja
poikiensa paljoutta, ja kuinka
kuningas kaikessa oli
korottanut hänet ja ylentänyt
hänet ylemmäksi ruhtinaita ja
kuninkaan palvelijoita.
Ps. 39:7 Varjona vain ihminen
vaeltaa, turhaan vain he
touhuavat, kokoavat, eivätkä
tiedä, kuka ne saa.
3. Vaikka syntyisi miehelle sata
lasta ja hän eläisi vuosia
paljon ja paljot olisivat hänen
vuottensa päivät, mutta hän ei
saisi tyydyttää omaa haluaan
omaisuudellansa eikä saisi
edes hautaustakaan, niin minä
sanon, että keskoinen olisi
onnellisempi kuin hän.
4. Sillä se turhaan tulee ja
pimeyteen menee, ja pimeyteen
peittyy sen nimi.
5. Ei se ole aurinkoa nähnyt
eikä tuntenut. Sen lepo on
parempi kuin hänen.
6. Ja vaikka hän eläisi kaksi
kertaa tuhannen vuotta, mutta
ei saisi onnea nähdä - eikö
kuitenkin kaikki mene samaan
paikkaan?
Saarn. 3:20 Kaikki menee
samaan paikkaan. Kaikki on
tomusta tullut, ja kaikki palajaa
tomuun.
7. Kaikki ihmisen vaivannäkö
tapahtuu hänen oman suunsa
hyväksi, ja kuitenkaan ei halu
täyty.
8. Sillä mitä etua on viisaalla
tyhmän edellä, ja mitä kurjalla
siitä, että hän osaa oikein
vaeltaa elävitten edessä?
Saarn. 2:15 Ja minä sanoin
