Ensimmäinen Mooseksen kirja
151
palasivat kaupunkiin.
14. Ja Juuda meni veljinensä
Joosefin taloon, jossa tämä
vielä oli, ja he lankesivat
maahan hänen eteensä.
15. Silloin Joosef sanoi heille:
Mitä olettekaan tehneet! Ettekö
tienneet, että minun kaltaiseni
mies saa salatut ilmi?
16. Juuda vastasi: Mitä
sanoisimmekaan herralleni, mitä
puhuisimme ja millä
puolustautuisimme! Jumala on
paljastanut palvelijaisi
syyllisyyden. Katso, me olemme
herrani orjat, niin hyvin me
muut kuin se, jolta malja löytyi.
17. Hän sanoi: Pois se, että
minä tekisin niin! Se, jolta
malja löytyi, olkoon minun
orjani, mutta te muut menkää
rauhassa kotiin isänne luo.
18. Silloin Juuda astui hänen
eteensä ja sanoi: Oi herrani,
salli palvelijasi puhua sananen
herrani kuullen, älköönkä vihasi
syttykö palvelijaasi kohtaan,
sillä sinä olet niinkuin itse
farao!
19. Herrani kysyi palvelijoiltaan
sanoen: 'Onko teillä isää tai
veljeä?'
20. Me vastasimme herralleni:
'Meillä on kotona vanha isä ja
veli, joka on syntynyt hänen
vanhoilla päivillänsä ja on vielä
nuori; mutta tämän veli on
kuollut, ja niin hän on jäänyt
yksin äidistänsä, ja hänen
isänsä rakastaa häntä.'
1. Moos. 42:13 He vastasivat:
Meitä, sinun palvelijoitasi, on
kaksitoista veljestä, saman
miehen poikia Kanaanin
maasta; nuorin on nyt kotona
isämme luona, ja yhtä ei enää
ole.
21. Niin sinä sanoit
palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet
tänne minun luokseni, että
silmäni saisivat katsella häntä.'
22. Me vastasimme herralleni:
'Nuorukainen ei saata jättää
isäänsä, sillä jos hän jättäisi
isänsä, niin tämä kuolisi.'
23. Mutta sinä sanoit
palvelijoillesi: 'Jos nuorin
veljenne ei tule tänne teidän
kanssanne, niin älkää enää
näyttäytykö minun kasvojeni
edessä.'
24. Ja me menimme kotiin
