Ensimmäinen Mooseksen kirja
144
ellei veljenne ole teidän
kanssanne.'
16. Lähettäkää yksi
joukostanne noutamaan
veljenne tänne, mutta teidän
muiden on jääminen tänne
vangeiksi, että koeteltaisiin,
oletteko puhuneet totta;
muuten, niin totta kuin farao
elää, te olette vakoojia.
17. Ja hän panetti heidät
vankeuteen kolmeksi päiväksi.
18. Mutta kolmantena päivänä
Joosef sanoi heille: Jos
tahdotte elää, niin tehkää näin,
sillä minä olen Jumalaa
pelkääväinen:
19. jos olette rehellisiä miehiä,
niin jääköön yksi teistä,
veljeksistä, vangiksi vankilaan,
jossa teitä säilytettiin, mutta te
muut menkää viemään kotiin
viljaa perheittenne nälänhätään.
20. Ja tuokaa nuorin veljenne
minun luokseni. Jos teidän
puheenne siten todeksi
vahvistuu, niin vältätte
kuoleman. Ja heidän täytyi
tehdä niin.
21. Mutta he sanoivat toinen
toisellensa: Totisesti, me
olemme syylliset sentähden,
mitä teimme veljellemme; sillä
me näimme hänen sielunsa
tuskan, kun hän anoi meiltä
armoa, emmekä kuulleet häntä.
Sentähden on meille tullut
tämä tuska.
22. Ruuben vastasi heille
sanoen: Enkö minä sanonut
teille: 'Älkää tehkö pahoin
nuorukaista vastaan!' Mutta te
ette kuulleet minua; katsokaa,
nyt kostetaan hänen verensä.
1. Moos. 37:21 Kun Ruuben
sen kuuli, tahtoi hän pelastaa
hänet heidän käsistään ja
sanoi: Älkäämme lyökö häntä
kuoliaaksi.
23. Mutta he eivät tienneet,
että Joosef ymmärsi heitä, sillä
hän puhui heille tulkin kautta.
24. Ja hän kääntyi pois heistä
ja itki. Sitten hän kääntyi taas
heihin päin ja puhui heidän
kanssaan. Ja hän otti heidän
joukostaan Simeonin ja
vangitutti hänet heidän
nähtensä.
25. Ja Joosef käski täyttää
heidän säkkinsä viljalla ja
