Ensimmäinen kuningasten kirja
1349
Herran profeettaa,
kysyäksemme hänen kauttaan
neuvoa Herralta? Silloin eräs
Israelin kuninkaan palvelijoista
vastasi ja sanoi: Täällä on
Elisa, Saafatin poika, joka
vuodatti vettä Elian käsille.
6. Niin Israelin kuningas kokosi
profeetat, noin neljäsataa
miestä, ja sanoi heille: Onko
minun lähdettävä sotaan
Gileadin Raamotia vastaan vai
oltava lähtemättä? He
vastasivat: Lähde; Herra antaa
sen kuninkaan käsiin.
7. Mutta Joosafat sanoi: Eikö
täällä ole enää ketään muuta
Herran profeettaa, jolta
voisimme kysyä?
8. Israelin kuningas vastasi
Joosafatille: On täällä vielä
mies, jolta voisimme kysyä
Herran mieltä, mutta minä
vihaan häntä, sillä hän ei
koskaan ennusta minulle hyvää,
vaan aina pahaa; se on Miika,
Jimlan poika. Joosafat sanoi:
Älköön kuningas niin puhuko.
9. Niin Israelin kuningas kutsui
erään hoviherran ja sanoi:
Nouda kiiruusti Miika, Jimlan
poika.
10. Mutta Israelin kuningas ja
Joosafat, Juudan kuningas,
istuivat kumpikin
valtaistuimellansa, puettuina
kuninkaallisiin pukuihinsa,
puimatantereella Samarian
portin ovella; ja kaikki profeetat
olivat hurmoksissa heidän
edessänsä.
11. Ja Sidkia, Kenaanan poika,
teki itsellensä rautasarvet ja
sanoi: Näin sanoo Herra: Näillä
sinä pusket aramilaisia, kunnes
teet heistä lopun.
12. Ja kaikki profeetat
ennustivat samalla tavalla,
sanoen: Mene Gileadin
Raamotiin, niin sinä saat
voiton; Herra antaa sen
kuninkaan käsiin.
13. Ja sanansaattaja, joka oli
mennyt kutsumaan Miikaa,
puhui hänelle sanoen: Katso,
kaikki profeetat ovat yhdestä
suusta luvanneet kuninkaalle
hyvää; olkoon sinun sanasi
heidän sanansa kaltainen, ja
lupaa sinäkin hyvää.
14. Mutta Miika vastasi: Niin
totta kuin Herra elää, sen minä
puhun, minkä Herra minulle
