Ensimmäinen kuningasten kirja
1352
30. Ja Israelin kuningas sanoi
Joosafatille: Täytyypä pukeutua
tuntemattomaksi, kun käy
taisteluun, mutta ole sinä
omissa vaatteissasi. Ja Israelin
kuningas pukeutui
tuntemattomaksi ja kävi
taisteluun.
31. Mutta Aramin kuningas oli
käskenyt sotavaunujen
päälliköitä, joita hänellä oli
kolmekymmentä kaksi, sanoen:
Älkää ryhtykö taisteluun
kenenkään muun kanssa,
olkoon alempi tai ylempi, kuin
ainoastaan Israelin kuninkaan
kanssa.
1. Kun. 20:16 Ja he tekivät
hyökkäyksen puolenpäivän
aikana, kun Benhadad oli
juovuksissa ja joi lehtimajoissa,
hän ja ne kolmekymmentä
kaksi kuningasta, jotka olivat
tulleet hänen avuksensa.
1. Kun. 20:24 Ja tee näin:
Pane pois kuninkaat, kukin
paikaltaan, ja aseta
käskynhaltijat heidän sijaansa.
32. Kun sotavaunujen päälliköt
näkivät Joosafatin, ajattelivat
he: Tuo on varmaankin Israelin
kuningas, ja kääntyivät
hyökkäämään häntä vastaan.
Silloin Joosafat huusi.
33. Kun sotavaunujen päälliköt
näkivät, ettei se ollutkaan
Israelin kuningas, vetäytyivät he
hänestä pois.
34. Mutta eräs mies, joka oli
jännittänyt jousensa ja ampui
umpimähkään, satutti Israelin
kuningasta vyöpanssarin ja
rintahaarniskan väliin. Niin tämä
sanoi vaunujensa ohjaajalle:
Käännä vaunut ja vie minut
pois sotarinnasta, sillä minä
olen haavoittunut.
1. Kun. 20:42 Ja tämä sanoi
hänelle: Näin sanoo Herra:
Koska sinä päästit käsistäsi
menemään minulle tuhon
omaksi vihityn miehen, menee
sinun henkesi hänen
hengestänsä ja sinun kansasi
hänen kansastaan.
35. Mutta kun taistelu sinä
päivänä yltyi yltymistään, jäi
kuningas seisomaan
vaunuihinsa, päin aramilaisia.
Illalla hän kuoli; ja verta oli
