856
Psalmit
hurskas tuomari. Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä
pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. Viholliset ovat tuho-
tut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muis-
tonsa on kadonnut. Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on
pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa. Hän tuomitsee maanpiirin
vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. Niin Herra on
sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jot-
ka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsi-
vät, Herra. Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa
kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan. Sillä hän, verenkosta-
ja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa. Armahda minua, Her-
ra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka
nostat minut kuoleman porteista, että minä julistaisin kaikki sinun
ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.
Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa ta-
kertui verkkoon, jonka he virittivät. Herra on tehnyt itsensä tunne-
tuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä te-
koihin. - Kanteleen välisoitto. Sela. Jumalattomat peräytyvät tuone-
laan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan. Sillä ei köyhää un-
hoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi. Nouse, Herra, älä
salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edes-
sä. Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain
ihmisiä. Sela.
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän puno-
miinsa juoniin. Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kisku-
ri kiroaa, pilkkaa Herraa. Jumalaton sanoo ylvästellen: Ei hän kosta.
Ei Jumalaa ole - siinä kaikki hänen ajatuksensa. Hänen hankkeensa
menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hä-
nestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. Hän sanoo sydämes-
sään: En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen. Hänen suun-
sa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen
kielensä alla. Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa sa-
laa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. Kätkössään hän
