330
Viides Mooseksen kirja
näkevät. Herra lyö sinuun, sinun polviisi ja pohkeisiisi, pahoja pai-
seita, joista et parannu, kantapäästä kiireeseen asti. Herra vie sinut
ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et
tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet; ja siellä sinä palvelet mui-
ta jumalia, puu- ja kivijumalia. Ja sinä tulet kauhistukseksi, sanan-
parreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen
Herra sinut kuljettaa. Paljon siementä sinä viet pellollesi, mutta vä-
hän sinä korjaat, sillä heinäsirkat hävittävät sen. Viinitarhoja sinä
istutat ja hoidat, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä tallettaaksesi,
sillä madot syövät sen. Öljypuita sinulla on kaikkialla alueellasi,
mutta öljyllä et sinä itseäsi voitele, sillä sinun öljymarjasi varisevat
maahan. Poikia ja tyttäriä sinulle syntyy, mutta et saa niitä pitää,
sillä he vaeltavat vankeuteen. Tuhohyönteiset valtaavat kaikki sinun
puusi ja sinun maasi hedelmän. Muukalainen, joka asuu keskuudes-
sasi, kohoaa sinun ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina
alemmaksi. Hän lainaa sinulle, mutta sinä et voi lainata hänelle.
Hän tulee pääksi, mutta sinä hännäksi. Kaikki nämä kiroukset tule-
vat sinun päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tu-
houdut, koska et kuullut Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä nou-
dattanut hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka hän on sinulle
antanut. Ne jäävät merkkeinä ja ihmeinä sinuun ja sinun jälkeläisiisi
iankaikkisesti. Koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja
sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea, on sinun palvel-
tava vihollisiasi, jotka Herra sinun kimppuusi lähettää, nälässä ja
janossa ja alastomuudessa ja kaiken puutteessa. Ja hän panee si-
nun kaulallesi rautaisen ikeen, kunnes hän sinut tuhoaa. Herra nos-
taa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä len-
täen niinkuin kotka, kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä; tuima-
katseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta. Se
syö sinun karjasi hedelmän ja maasi hedelmän, kunnes sinä tuhou-
dut; se ei jätä sinulle mitään, ei jyviä ei viiniä eikä öljyä, ei raavait-
tesi vasikoita eikä lampaittesi karitsoita, kunnes on tehnyt sinusta
lopun. Ja se ahdistaa sinua kaikissa porteissasi, kunnes korkeat ja
lujat muurisi, joihin sinä luotit, kukistuvat kaikkialla maassasi. Se
