339
Viides Mooseksen kirja
he vihoittivat hänet kauhistuksillansa. He uhrasivat riivaajille, epäju-
malille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille,
joista teidän isänne eivät tienneet. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä
et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi. Herra
näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän
loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskolli-
suutta. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät
jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minä-
kin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan
heidät houkalla pakanakansalla. Sillä minun vihani tuli on syttynyt,
ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kas-
vuinensa ja polttaa vuorten perustukset. Minä kasaan onnettomuuk-
sia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. He nään-
tyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä
lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matele-
vaisten myrkyn. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuo-
rukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään. Minä sa-
noisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmis-
ten seasta', jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipa-
haa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sa-
noisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kai-
kesta mitään tehnyt.' Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole
ymmärrystä. Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he
ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on. Kuinka yksi ajaisi tuhatta
takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän
kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä! Sillä heidän
kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin
päättelevät. Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on
kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyry-
päleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas. Heidän viininsä on
lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä. Eikö sitä
ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?
Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin hei-
