338
Viides Mooseksen kirja
latte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän
vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla,
kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hä-
net kättenne teoilla. Ja Mooses lausui koko Israelin seurakunnan
kuullen tämän virren sanat, alusta loppuun asti:
Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun
suuni sanat! Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valu-
koon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohi-
kolle. Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Ju-
malallemme. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä
kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vää-
ryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. Heidän menonsa oli paha hän-
tä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku - tuo
nurja ja kiero sukupolvi! Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka
ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut
teki ja valmisti. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden suku-
polvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhim-
miltasi, niin he sen sinulle sanovat. Kun Korkein jakoi perinnöt kan-
soille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen
rajat israelilaisten luvun mukaan. Sillä Herran kansa on hänen
osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. Erämaasta hän löysi
hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja
hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kiihoittaa
pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti
siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti
häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa. Hän
kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla;
hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oi-
nasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydin-
tä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä. Ja Jesurun lihoi
ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin
hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuk-
sensa kalliota. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan,
