1284
Daniel
kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään.
Hän tappoi, kenen hän tahtoi, hän jätti henkiin, kenen hän tahtoi,
hän ylensi, kenen hän tahtoi, hän alensi, kenen hän tahtoi. Mutta
kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja
ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen
kunniansa otettiin häneltä pois. Hänet ajettiin pois ihmisten seasta,
ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi; hänen asun-
tonsa oli villiaasien parissa, ja hän joutui syömään ruohoa niinkuin
raavaat; hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli
tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja
asettaa sen päämieheksi, kenen hän tahtoo. Mutta sinä, hänen poi-
kansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken
tiesit; vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan: hä-
nen huoneensa astiat on tuotu sinun eteesi, ja sinä ja sinun yli-
myksesi, sinun puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä,
ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia
ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä.
Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun
tiesi, sinä et ole kunnioittanut. Sentähden on tämä käsi lähetetty
hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu. Ja tämä on kirjoitus,
joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin.' Ja tämä on
sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi
luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja
köykäiseksi havaittu. Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annet-
tu meedialaisille ja persialaisille. Silloin Belsassar antoi käskyn, että
Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kau-
laansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta
valtamiehestä. Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten ku-
ningas, ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ol-
lessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.
Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä
satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. Ja heitä ylem-
pänä oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli sat-
raappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa. Mutta Daniel oli
