Hiobin Kirja
XXIX. Lucu.
HIob juttele endisen tilans/ v. 1.
cosca nuorucaiset pakenit/ ja wanhat nousit hänen edesäns/ v. 8.
cosca hän autti köyhiä ja orwoja/ v. 12.
ja wanhurscaus oli hänen pucuns/ v. 14.
cosca hän särki wääräin syömähambat/ v. 17.
ja caicki tottelit hänen neuwoans/ v. 21.
Job 29:1 HIob puhui taas sananlascuns/ ja sanoi:
Job 29:2 Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina/ nijnä päiwinä/ jona Jumala minun kätki.
Job 29:3 Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle/ ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.
Job 29:4 Nijncuin minä olin nuorna ollesani/ cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.
Job 29:5 Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani/ ja minun poicani minun ymbärilläni.
Job 29:6 Cosca minä pesin minun tieni woilla/ ja callio wuoti minulle öljywirrat.
Job 29:7 Cosca minä menin Caupungin porteille/ ja annoin walmista istuimeni cujille.
Job 29:8 Cosca nuoret näit minun/ nijn he pakenit/ ja wanhat nousit minun edesäni.
Job 29:9 Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast/ ja panit kätens suuns päälle.
Job 29:10 Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens/ ja heidän kielens lakeen tartui.
Job 29:11 Sillä kenen corwa minun cuuli/ hän kijtti minua onnellisexi/ ja jonga silmä minun näki/ hän todisti minusta.
Job 29:12 Sillä minä autin köyhä cuin huusi/ ja orwoja/ jolla ei auttajata ollut.
Job 29:13 Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni/ ja minä ilahutin leskein sydämen.
Job 29:14 Wanhurscaus oli minun pucun/ jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten/ ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.
Job 29:15 Minä olin sokian silmä/ ja onduwan jalca.
Job 29:16 Minä olin köyhäin Isä/ ja jonga asiata en minä ymmärtänyt/ sen minä wisust tutkein.
Job 29:17 Minä särjin wäärän syömähambat/ ja otin saalin hänen hambaistans.
Job 29:18 Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni/ ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.
Job 29:19 Minun juuren putcahti weden tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni päällä.
Job 29:20 Minun cunnialisuden udistui minun edesäni/ ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.
Job 29:21 He cuulit minun ja waickenit/ ja odotit minun neuwoni. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja minun puheni tiuckui heidän päällens.
Job 29:22 He odotit minua nijncuin sadetta.
Job 29:23 Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.
Job 29:24 Jos minä nauroin heidän puoleens/ ei he luottanet sen päälle/ eikä tohtinet minua murheseen saatta.
Job 29:25 Cosca minä tulin heidän cocouxijns/ nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä/ lohduttaisan murhellisia.
Vers. 6. Woilla ) se on/ cosca minulla caickinaist yldäkyllä oli/ caicki lihawana ja täynäns.
v. 20. Joudzen ) se on/ minun woiman alati enäni.
v. 24. Nauroin heidän puoleens ) se on/ cosca minä ystäwälisest ja suloisest olin heidän cansans/ ei he sentähden rohgennet cadzo minua ylön