Se Toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
VII. Lucu.
7:1 ETte meille nyt sencaltaiset Lupauxet ouat/ Minun Rackahani/ sijtte pudistacam me itzemme caikista Lihan ia Hengen saastasta/ Pyhyden teuttein Jumalan pelkemises.
Että meille nyt senkaltaiset lupaukset owat/ Minun rakkaani/ siitä puhdistakaamme me itsemme kaikista lihan ja hengen saastasta/ pyhyyden täyttäin Jumalan pelkäämisessä.
7:2 Tauoittaca meite/ eipe me kenengen wastanrikconet/ eipe me keten wietellet/ eipe me kenenge lijcatechnet.
Tawoittakaa meitä/ eipä me kenenkään wastaan rikkoneet/ eip me ketään wietelleet/ eipä me kenenkään liikaa tehneet.
7:3 Sencaltaista em mine sano teille cadotuxexi/ Sille ette mine olen teille io ennen sanonut/ Ette te oletta meiden Sydemesem elä ia coolta teiden cansanne.
Senkaltaista en minä sano teille kadotukseksi/ Sillä että minä olen teille jo ennen sanonut/ Että te olette meidän sydämessämme elää ja kuolla teidän kanssanne.
7:4 Mine puhun swrella rochkiudella teiden tygenne. Mine kerskan itzeni palio teiste. Mine olen Lohutoxella teutetty. Mine olen ylenpalttises Ilosa caikissa meiden waiuassa.
Minä puhun suurella rohkeudella teidän tykönne. Minä kerskaan itseni paljon teistä. Minä olen lohdutuksella täytetty. Minä olen ylenpalttisessa ilossa kaikissa meidän waiwassa.
7:5 Sille coska me tulima Macedoniahan/ ei ollut meiden Lihalla ychte helppo/ wan caikissa paicoissa me olima waiuassa/ Ulcoisesta sodhat/ sisellisesta pelgot.
Sillä koska me tulimme Makedoniaan/ ei ollut meidän lihalla yhtään helppoa/ waan kaikissa paikoissa me olimme waiwassa/ ulkoisesti sodat/ sisällisesti pelot.
7:6 Mutta Jumala ioca ne murehelliset lohuttapi/ se lohutti mös meite Titusen tulemisen cautta/
Mutta Jumala joka ne murheelliset lohduttaapi/ se lohdutti myös meitä Tituksen tulemisen kautta/
7:7 Mutta ei ainostansa henen tulemisens cautta/ waan mös sen Lohutoxen cautta ionga hen teilte saanut oli/ ia ilmoitti meille teiden halunna/ teiden itkonna/ ia teiden achkeruenne minusta/ Nin ette mine wiele enemin ihastuin.
Mutta ei ainoastansa hänen tulemisensa kautta/ waan myös sen lohdutuksen kautta jonka hän teiltä saanut oli/ ja ilmoitti meille teidän halunne/ teidän itkunne/ ja teidän ahkeruutenne minusta/ Niin että minä wielä enemmin ihastuin.
7:8 Sille sen quin mine teite murehesen saatoin/ minun Lehetöskiriani cansa/ eipe mine site cadhu/ Ja echke mine site caduisin/ quitengi ette mine näen ette se Lähetuskiria o'bi teite lehes hetke' aica surettanut/
Sillä sen kuin minä teitä murheeseen saatoin/ minun lähetyskirjani kanssa/ eipä minä sitä kadu/ Ja ehkä minä sitä katuisin/ kuintenkin että minä näen että se lähetyskirja ompi teitä lähes hetken aikaa surettanut/
7:9 sijte mine nyt quite'gi iloitze'/ Ei sijte ette te olitta murehissa/ wan senuoxi ette te olitta murehisa Paranoxexi. Sille te oletta murehelliset olleet Jumala' miele' ielkin/ nin ettei teille pidheis meiste ioskus wahingota oleman.
Siitä minä nyt kuitenkin iloitsen/ Ei siitä että te olitte murheessa/ waan sen wuoksi että te olitte murheessa parannukseksi. Sillä te olette murheelliset olleet Jumalan mielen jälkeen/ niin ettei teille pitäisi meistä joskus wahinkoa oleman.
7:10 Sille se mureh ioca Jumalan miellen pereste on/ hen matkan saatta ydhen Catumisen Autuahudhexi/ iota eikengen cadhu. Mutta Mailman mureh/ se Cooleman matkan saatta.
Sillä se murhe joka Jumalan mielen perästä on/ hän matkaan saattaa yhden katumisen autuudeksi/ jota ei kenkään kadu. Mutta maailman murhe/ se kuoleman matkaan saattaa.
7:11 Catzoca/ Se sama ette te olitta Jumalan mielen ielkijn mureliset/ quinga swren achkerudhen se ombi teisse waickuttanut Ja tosin mös Luchtamisen/ närckestyxen/ pelgon/ Halamisen/ Kiuauxen/ coston. Te oletta caikissa cappaleissa teiten osottaneet/ ette te puchtat oletta sijnä Töösse.
Katsokaa/ Se sama että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset/ kuinka suuren ahkeruuden se ompi teissä waikuttanut ja tosin myös luhtamisen/ närkästyksen/ pelon/ halaamisen/ kiiwauksen/ koston. Te olette kaikissa kappaleissa teitän osoittaneet/ että te puhtaat olette siinä työssä.
7:12 Senteden waicka mine kirioitin teille/ nin eipe se ole quitengan henen techtens tapachtanut ioca rickonut oli/ eike mös henen techtens iolle wäryys techtijn/ Mutta sen syyn tedhen/ ette teidhen achkerudhe' meiden cochtan iulkisexi tulis teide' tykenä Jumalan edes.
Sentähden waikka minä kirjoitan teille/ niin eipä se ole kuitenkaan hänen tähtensä tapahtunut joka rikkonut oli/ eikä myös hänen tähtensä jolle wääryys tehtiin/ Mutte sen syyn tähden/ että teidän ahkeruuden meidän kohtaan julkiseksi tulisi teidän tykönä Jumalan edessä.
7:13 Senteden me olema Lohutoxen saaneet/ ette te lohutetudh oletta. Mutta wiele ylenpaltisesta enemin me iloitzinma Titusen ilon tedhen. Sille ette henen Hengens oli wirghotettu teildä caikilda.
Sentähden me olemme lohdutuksen saaneet/ että te lohdutetut olette. Mutta wielä ylenpalttisesti enemmin me iloitsimme Tituksen ilon tähden. SIllä että hänen henkensä oli wirwoitettu teiltä kaikilta.
7:14 Sille mite mine henen edesens teiste olen kerskannut/ eipe mine site Häpie/ Waan ninquin caiki todhet ouat iotca mine olen teiden cansan puhunut/ Nin ombi mös meiden Kerskauxen Titusen edhessä todhexi tullut.
Sillä mitä minä hänen edessänsä teistä olen kerskannut/ eipä minä sitä häpeä/ Waan niinkuin kaikki todet owat jotka minä olen teidän kanssan puhunut/ Niin ompi myös meidän kerskauksen Tituksen edessä todeksi tullut.
7:15 Ja henelle ombi sa'gen swri sydhemelinen lembi teiden polehen/ coska hen muista caikein teiden cwliaisudhen päle/ quinga te pelghon/ ia wapistuxen cansa hende wastanrupesitta.
Ja hänelle ompi sangen suuri sydämellinen lempi teidän puoleen/ koska hän muistaa kaikkein teidän kuuliaisuuden päälle/ kuinka te pelon/ ja wapistuksen kanssa häntä wastaan rupesitte.
7:16 Mine iloitzen/ ette mine caikissa asijoissa vskallan teiden tyghen.
Minä iloitsen/ että minä kaikissa asioissa uskallan teidän tykön.