Se Ensimeinen P. Paualin Epistola Tessalonicerin tyge.
IV. Lucu.
4:1 EDespein rackat Weliet/ rucolema me teite/ ia manama Herrasa Iesuses/ Ninquin te oletta meilde saaneet/ quinga teiden pite waeldama' ia kelpaman Jumalalle/ ette te enämin teudhelisexi tulisitta/
Edespäin rakkaat weljet/ rukoilemme me teitä/ ja manaamme Herrassa Jesuksessa/ Niinkuin te olette meiltä saaneet/ kuinka teidän pitää waeltaman ja kelpaaman Jumalalle/ että te enemmin täydelliseksi tulisitte/
4:2 Sille ette te tiedette mitke Keskyt me annoima teille Herran Iesusen cautta.
Sillä että te tiedätte mitkä käskyt me annoimme teille Herran Jesuksen kautta.
4:3 Sille se ombi Jumala' tachto/ teiden Pyheus/ ette te weltette Hoorutta/
Sillä se ompi Jumalan tahto/ teidän pyhyys/ että te wältätte huoruutta.
4:4 ia iocainen teiste tiedheis henen Astians pite pyhydhes ia cunnias/ ei himoin halauxes/ Ninquin ne Pacanat/ iotca Jumalasta ei miten tiedhe.
ja jokainen teistä tietäisi hänen astiansa pitää pyhyydessä ja kunniassa/ ei himoin halauksessa/ Niinkuin ne pakanat/ jotka Jumalasta ei mitään tiedä.
4:5 Ja ettei yxiken sordhasi eli petteisi henen Weliens iossakusa Asias.
Ja ettei yksikään sortaisi eli pettäisi hänen weljeensä jossakussa asiassa.
4:6 Sille ette itze Herra ombi Costaija ylitze caikein neinen/ quin me teille ennen sanonut ia todhistanut olema.
Sillä että itse Herra ompi kostaja ylitse kaikkein näiden/ kuin me teille ennen sanonut ja todistanut olemme.
4:7 Sille eipe Jumala meite ole cutzunut saastautehen/ waan pyheytehen.
Sillä eipä Jumala meitä ole kutsunut saastautehen/ waan pyhyytehen.
4:8 Joca nyt ylencatzopi/ se ylencatzo ei Inhimiste waan Jumalan/ ioca henen pyhen Hengens andanut on teihin.
Joka nyt ylenkatsoopi/ se ylenkatsoo ei ihmistä waan Jumalan/ joka hänen Pyhän Henkensä antanut on teihin.
4:9 Mutta sijte Welielisest Rackaudhesta/ eipe te taruitze ette mine kirioitaisin teille/ Sille te oletta itze Jumalalda opetetudh teite keskenen racastaman/
Mutta siitä weljellisestä rakkaudesta/ eipä te tarwitse että minä kirjoittaisin teille/ Sillä te olette itse Jumalalta opetetut teitä keskenän rakastaman/
4:10 ia sen te mös teette caikein Weliein cochtan iotca coco Macedonias ouat.
ja sen te myös teette kaikkein weljein kohtaan jotka koko Makedoniassa owat.
4:11 Mutta me manama teite/ rackat Weliet/ ette te wiele teudhelisemaxi tulisitte/ Ja pyteket olla leuoliset/ Ja teide' omana askaren totelcata/ ia töteteckette omilla käsille'ne/ quin me teille keskenyt olema/
Mutta me manaamme teitä/ rakkaat weljet/ että te wielä täydellisemmäksi tulisitte/ Ja pyytäkäät olla lewolliset/ Ja teidän omana askareen totelkaatte/ ja työtä tehkäätte omilla käsillänne/ kuin me teille käskeneet olemme/
4:12 ette te cunnialisesta teiten keuteisitte ninen wlconaisten cochtan/ ia ettei te heilde miten taruitzisi.
että te kunniallisesti teitän käyttäisitte niinen ulkonaisten kohtaan/ ja ettei te heiltä mitään tarwitsisi.
4:13 Edespein/ eipe me tahdho teilde salata (rackat Weliet) nijste iotca Nuckunet ouat/ Ettei te murehdisi ninquin ne mwdh ioilla ei toiuo ole.
Edespäin/ eipä me tahdo teiltä salata (rakkaat weljet) niistä jotka nukkuneet owat/ Ettei te murehtisi niinkuin ne muut joilla ei toiwoa ole.
4:14 Sille ios me Uskom/ ette Iesus coolludh on ia ylesnosnut/ Nin pite mös Jumalan nijte iotca nuckunet ouat Iesusen cautta/ henen cansans edestootaman.
Sillä jos me uskommr/ että Jesus kuollut on ja ylös noussut/ Niin pitää myös Jumalan niitä jotka nukkuneet owat Jesuksen kautta/ hänen kansanss edestuotaman.
4:15 Sille sen me sanoma teille/ ninquin Herran sanan/ Ette me iotca eleme ia ielkijniäme Herra' tulemiseen/ eiswingan me ennete nijte iotca nuckunet ouat.
Sillä sen me sanomme teille/ niinkuin Herran sanan/ Että me jotka elämme ja jälkeen jäämme Herran tulemiseen/ ei suinkaan me ennätä niitä jotka nukkuneet owat.
4:16 Sille ette se itze Herra alasastupi Taiuahasta swrella Hwmulla/ ia Ylimeisen engelin änelle/ ia Jumalan Basunalla/ Ja ne Coolluet Christuses ensin ylesnouseuat.
Sillä että se itse Herra alas astuupi taiwahasta suurelle humulla/ ja ylimmäisen enkelin äänellä/ ja Jumalan pasuunalla/ Ja ne kuolleet Kristuksessa ensin ylösnousewat.
4:17 Senielken me iotca eleme/ ia ielkiniäme ynne heiden cansans ylestemmatanme piluihin/ site Herra wastan Twlihin. Ja sillens me aina olema Herran cansa. Nin lohuttacat sis teiten keskenen neille sanoilla.
Sen jälkeen me jotka elämme/ ja jälkeen jäämme ynnä heidän kanssansa ylöstemmataamme pilwihin/ sitä Herra wastaan tuulihin. Ja sillens me aina olemme Herran kanssa. Niin lohduttakaat siis teitän keskenän näillä sanoilla.