PSALMIT

PSALTTARIT

PSALTTARIT
1938 1776 1642
     
PSALMI 137 137 PSALTTARI CXXXVII.  Psalmi .
137:1 Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. 137:1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme. Ps 137:1 BAbelin wirtain tykönä me istuimme ja itkimme/ cosca me Zionin muistimme.
137:2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. 137:2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat. Ps 137:2 Meidän candelem me ripustim pajuihin/ jotca siellä olit.
137:3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä." 137:3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä. Ps 137:3 Siellä he käskit meidän weisata/ jotca meitä fangina pidit/ ja iloita meidän itcusam: Weisatcat meille Zionin weisu.
137:4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? 137:4 Kuinka me veisaisimme \Herran\ veisun vieraalla maalla? Ps 137:4 Cuinga me weisaisim HERran weisun wieralla maalla ?
137:5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. 137:5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. Ps 137:5 Jos minä unhodan sinua Jerusalem/ nijn olcon minun oikia käten unohdettu.
137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. 137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni. Ps 137:6 TArttucon minun kielen suuni lakeen/ ellen minä sinua muista/ ellen minä tee Jerusalemita minun ylimmäisexi iloxeni.
137:7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!" 137:7 \Herra\, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti. Ps 137:7 HERra muista Edomin lapsia Jerusalemin päiwänä/ jotca sanowat: raadelcat/ raadelcat caicki haman hänen perustuxens asti.
137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! 137:8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet. Ps 137:8 Sinä häwitetty tytär Babel/ autuas on se joca sinulle costa/ nijncuin sinä meille tehnyt olet.
137:9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon! 137:9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin. Ps 137:9 Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta/ ja paisca kiwijn.