Toinen Samuelin kirja
694
nut kukkuloilleni,
35 joka opettaa minun käteni
sotimaan ja käsivarteni vaski-
jousta jännittämään.
36 Sinä annat minulle pelastuk-
sen kilven; ja kun sinä kuulet
minun rukoukseni, teet sinä mi-
nut suureksi.
37 Sinä annat minun askeleilleni
avaran tilan, ja minun jalkani ei-
vät horju.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja
tuhoan heidät enkä palaja, en-
nenkuin teen heistä lopun.
39 Minä lopetan heidät ja murs-
kaan heidät, niin etteivät enää
nouse; he sortuvat minun jalko-
jeni alle.
40 Sinä vyötät minut voimalla
sotaan, sinä painat vastustajani
minun alleni.
41 Sinä ajat minun viholliseni
pakoon, vihamieheni minä huku-
tan.
42 He katselevat, mutta pelasta-
jaa ei ole, katsovat Herran puo-
leen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Minä survon heidät maan
tomuksi, kadun loaksi minä hei-
dät poljen ja tallaan.
44 Sinä pelastat minut kansani
riidoista, sinä varjelet minua, niin
että tulen pakanain pääksi; kan-
sat, joita minä en tunne, palve-
levat minua.
45 Muukalaiset minua mielistele-
vät; jo korvan kuulemalta he tot-
televat minua.
46 Muukalaiset masentuvat; he
tulevat vyöttäytyneinä varustuk-
sistansa.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon
minun kallioni, ja ylistetty Juma-
la, minun pelastukseni kallio,
48 Jumala, joka hankkii minulle
koston ja laskee kansat minun
valtani alle;
49 sinä, joka vapahdat minut vi-
hollisistani ja korotat minut vas-
tustajaini ylitse ja päästät minut
väkivaltaisesta miehestä.
50 Sentähden minä ylistän si-
nua, Herra, kansojen keskuudes-
sa ja veisaan sinun nimesi kii-
tosta;
51 sinun, joka annat kuninkaal-
lesi suuren avun ja osoitat ar-
moa voidellullesi, Daavidille, ja
hänen jälkeläisilleen, iankaikki-
sesti.
23 luku
Daavidin viimeiset sanat. Daavi-
