Ensimmäinen kuningasten kirja
704
tui liikkeelle. Sitä oli se huuto,
jonka te kuulitte.
46 Onpa Salomo jo istunut ku-
ninkaan valtaistuimellakin.
47 ja kuninkaan palvelijat ovat
tulleet onnittelemaan meidän
herraamme, kuningas Daavidia,
ja sanoneet: 'Antakoon sinun
Jumalasi Salomon nimen tulla
vielä mainehikkaammaksi kuin
sinun nimesi ja tehköön hänen
valtaistuimensa vielä suurem-
maksi kuin on sinun valtais-
tuimesi.' Ja kuningas on rukoillut
vuoteessansa.
48 Ja vielä on kuningas puhunut
näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Isra-
elin Jumala, joka tänä päivänä
on asettanut jälkeläisen istu-
maan minun valtaistuimellani,
niin että minä olen sen omin
silmin nähnyt.'
49 Silloin kaikki Adonian kutsu-
vieraat joutuivat kauhun valtaan
ja nousivat ja menivät kukin tie-
hensä.
50 Mutta Adonia pelkäsi Salo-
moa, nousi, meni ja tarttui altta-
rin sarviin.
51 Ja Salomolle ilmoitettiin: Kat-
so, Adonia on peläten kuningas
Salomoa tarttunut alttarin sarviin
ja sanonut: 'Kuningas Salomo
vannokoon minulle tänä päivänä,
ettei hän miekalla surmaa palve-
lijaansa'.
52 Silloin Salomo sanoi: Jos
hän osoittautuu kunnon miehek-
si, ei hiuskarvaakaan hänen
päästään ole putoava maahan;
mutta jos hänessä huomataan
jotakin pahaa, on hänen kuolta-
va.
53 Ja kuningas Salomo lähetti
tuomaan hänet pois alttarilta;
niin hän tuli ja kumarsi kuningas
Salomoa. Ja Salomo sanoi hä-
nelle: Mene kotiisi.
2 luku
Daavidin viimeiset sanat Salo-
molle. Daavidin kuolema. Adoni-
an, Ebjatarin, Jooabin ja Siimein
rangaistus.
1 Kun lähestyi aika, jolloin Daa-
vidin oli kuoltava, käski hän poi-
kaansa Salomoa sanoen:
2 Minä menen kaiken maailman
tietä; ole luja ja ole mies.
3 Ja noudata Herran, Jumalasi,
määräyksiä, niin että vaellat hä-
nen teitänsä ja noudatat hänen
