Toinen Samuelin kirja
692
surmasi hänet Joonatan, Daavi-
din veljen Simean poika.
22 Nämä neljä polveutuivat gati-
laisesta Raafasta; he kaatuivat
Daavidin ja hänen palvelijainsa
käden kautta.
22 luku
Daavidin ylistysvirsi.
1 Ja Daavid puhui Herralle tä-
män laulun sanat sinä päivänä,
jona Herra oli pelastanut hänet
kaikkien hänen vihollistensa ja
Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Herra, minun kallioni, linnani
ja pelastajani!
3 Jumala, minun vuoreni, jonka
turviin minä pakenen, minun kil-
peni, autuuteni sarvi, varustukse-
ni ja pakopaikkani, sinä pelasta-
jani, joka pelastat minut väkival-
lasta!
4 'Ylistetty olkoon Herra' - niin
minä huudan, ja vihollisistani
minä pelastun.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät
minut, turmion virrat peljästytti-
vät minut.
6 Tuonelan paulat kietoivat mi-
nut, kuoleman ansat yllättivät
minut.
7 Ahdistuksessani minä rukoilin
Herraa, Jumalaani minä rukoilin;
ja hän kuuli minun ääneni temp-
pelistänsä, minun huutoni kohosi
hänen korviinsa.
8 Silloin maa huojui ja järisi,
taivaan perustukset järkkyivät; ne
horjuivat, sillä hänen vihansa
syttyi.
9 Savu suitsusi hänen sieramis-
taan, kuluttava tuli hänen suus-
tansa, palavat hiilet hehkuivat
hänestä.
10 Hän notkisti taivaan ja astui
alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Hän ajoi kerubin kannatta-
mana ja lensi, hän näkyi tuulen
siipien päältä.
12 Ja hän pani pimeyden ma-
jaksi ympärillensä, synkät vedet,
paksut pilvet.
13 Hohteesta, joka kävi hänen
edellänsä, hehkuivat palavat hii-
let.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein
antoi äänensä kaikua.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti
heidät, salamoita, ja kauhistutti
heidät.
16 Silloin meren syvyydet tulivat
näkyviin, maanpiirin perustukset
