Toinen Samuelin kirja
683
nuorukaiselle.
33 Kuningas tuli kovin järkyte-
tyksi, nousi portin päällä olevaan
yläsaliin ja itki. Ja mennessänsä
hän huusi näin: Poikani Absalom,
minun poikani, oma poikani Ab-
salom! Jospa minä olisin kuollut
sinun sijastasi! Absalom, poikani,
oma poikani!
19 luku
Jooab nuhtelee Daavidia. Daavid
palaa Mahanaimista. Siimein ja
Mefibosetin armahdus. Daavid
hyvästelee Barsillain. Israelin ja
Juudan miesten kinastus.
1 Jooabille ilmoitettiin: Katso,
kuningas itkee ja suree Absalo-
mia.
2 Ja voitto muuttui sinä päivänä
suruksi kaikelle kansalle, koska
kansa sinä päivänä kuuli sanot-
tavan, että kuningas oli murheis-
saan poikansa tähden.
3 Ja kansa tuli sinä päivänä
kaupunkiin ikäänkuin varkain,
niinkuin tulee varkain väki, joka
on häväissyt itsensä pakenemal-
la taistelusta.
4 Mutta kuningas oli peittänyt
kasvonsa, ja hän huusi kovalla
äänellä: Poikani Absalom! Absa-
lom, poikani, oma poikani!
5 Niin Jooab meni sisälle kunin-
kaan luo ja sanoi: Sinä olet tä-
nä päivänä nostanut häpeän
kaikkien palvelijaisi kasvoille,
vaikka he tänä päivänä ovat pe-
lastaneet sekä sinun oman hen-
kesi että sinun poikiesi, tyttärie-
si, vaimojesi ja sivuvaimojesi
hengen.
6 Sinähän rakastat niitä, jotka
sinua vihaavat, ja vihaat niitä,
jotka sinua rakastavat. Sillä nyt
sinä olet antanut tietää, ettei si-
nulla olekaan päälliköitä eikä
palvelijoita; - niin, nyt minä tie-
dän, että jos Absalom olisi elos-
sa ja me kaikki olisimme tänään
kuolleet, se olisi sinulle mieleen.
7 Mutta nouse nyt ylös ja mene
ulos ja puhuttele ystävällisesti
palvelijoitasi. Sillä minä vannon
Herran kautta: jollet mene ulos,
niin ei totisesti yhtä ainoatakaan
miestä jää luoksesi tänä yönä;
ja tämä on oleva sinulle suu-
rempi onnettomuus kuin mikään
muu, joka on kohdannut sinua
nuoruudestasi tähän päivään
saakka.
