Neljäs Mooseksen kirja
366
koon hänet hengiltä, milloin vain
hänet tapaa.
20 Ja jos joku vihassa iskee
toista tahi heittää häntä jollakin
murhaamisen tarkoituksessa, niin
että tämä kuolee,
21 tahi vihaa kantaen lyö häntä
kädellään, niin että hän kuolee,
rangaistakoon lyöjä kuolemalla,
sillä hän on tahallinen tappaja;
verenkostaja ottakoon sellaisen
tappajan hengiltä, milloin vain
hänet tapaa.
22 Mutta jos joku vahingossa,
vaan ei vihassa, satuttaa toista
tai heittää häntä jollakin esineel-
lä, millä hyvänsä, ilman mur-
haamisen tarkoitusta,
23 tahi jos hän kivellä, jolla voi
lyödä kuoliaaksi, huomaamattan-
sa satuttaa toista, niin että tä-
mä kuolee, eikä hän ollut hänen
vihamiehensä eikä tarkoittanut
häntä vahingoittaa,
24 niin seurakunta ratkaiskoon
tappajan ja verenkostajan välin
näiden säädösten mukaan.
25 Ja seurakunta päästäköön
tappajan verenkostajan kädestä,
ja seurakunta antakoon hänen
palata turvakaupunkiin, johon
hän oli paennut, ja siellä hän
asukoon pyhällä öljyllä voidellun
ylimmäisen papin kuolemaan as-
ti.
26 Mutta jos tappaja menee sen
turvakaupungin alueen ulkopuo-
lelle, johon hän on paennut,
27 ja verenkostaja tapaa hänet
ulkopuolella hänen turvakaupun-
kinsa aluetta ja verenkostaja
surmaa tappajan, niin ei hän
joudu verenvikaan;
28 sillä hänen on asuttava tur-
vakaupungissaan ylimmäisen pa-
pin kuolemaan asti. Mutta ylim-
mäisen papin kuoltua tappaja
saa palata perintömaallensa.
29 Ja tämä olkoon teillä oikeus-
säädöksenä sukupolvesta suku-
polveen, missä asuttekin.
30 Jos joku lyö toisen kuoliaak-
si, surmattakoon tappaja todista-
jien antaman todistuksen nojalla;
mutta yhden todistajan todistuk-
sen nojalla älköön ketään kuo-
lemalla rangaistako.
31 Älkää ottako lunastusmaksua
sellaisen tappajan hengestä, joka
on tehnyt hengenrikoksen, vaan
rangaistakoon hänet kuolemalla.
32 Älkääkä ottako lunastusmak-
sua siltä, joka on paennut tur-
vakaupunkiin, ettei hän ennen
