Neljäs Mooseksen kirja
357
Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja
Beon,
4 tämä maa, jonka Herra on
vallannut Israelin seurakunnalle,
on karjanhoitoon sopivaa maata,
ja sinun palvelijoillasi on karjaa.
5 Ja he sanoivat vielä: Jos
olemme saaneet armon sinun
silmiesi edessä, niin annettakoon
tämä maa palvelijoillesi omaksi,
äläkä vie meitä Jordanin yli.
6 Mutta Mooses vastasi gaadi-
laisille ja ruubenilaisille: Onko
teidän veljienne lähdettävä so-
taan, ja te jäisitte tänne?
7 Miksi viette israelilaisilta halun
mennä siihen maahan, jonka
Herra on heille antanut?
8 Niin teidän isännekin tekivät,
kun minä lähetin heidät Kaades-
Barneasta katselemaan sitä
maata.
9 Kun he olivat saapuneet Rypä-
lelaaksoon asti ja katselleet sitä
maata, veivät he israelilaisilta
halun lähteä siihen maahan, jon-
ka Herra oli heille antanut.
10 Ja sinä päivänä syttyi Herran
viha, ja hän vannoi sanoen:
11 'Ne miehet, jotka lähtivät
Egyptistä, kaksikymmenvuotiset
ja sitä vanhemmat, eivät saa
nähdä sitä maata, jonka minä
vannoen lupasin Aabrahamille,
Iisakille ja Jaakobille, sillä he ei-
vät ole minua uskollisesti seu-
ranneet,
12 paitsi Kaaleb, kenissiläisen
Jefunnen poika, ja Joosua, Nuu-
nin poika; sillä nämä ovat uskol-
lisesti seuranneet Herraa.'
13 Ja Herran viha syttyi Israelia
kohtaan, ja hän antoi heidän
harhailla erämaassa neljäkym-
mentä vuotta, kunnes koko se
sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt
sitä, mikä oli pahaa Herran sil-
missä.
14 Mutta katso, te olette nyt as-
tuneet isienne sijaan, te syntis-
ten sikiöt, lisätäksenne vielä Her-
ran vihan kiivautta Israelia koh-
taan.
15 Jos te nyt käännytte pois
hänestä, niin hän jättää kansan
vielä kauemmaksi aikaa tähän
erämaahan, ja niin te tuotatte
tuhon kaikelle tälle kansalle.
16 Niin he lähestyivät häntä ja
sanoivat: Karjatarhoja me vain
rakentaisimme tänne laumoil-
lemme ja kaupunkeja vaimojam-
me ja lapsiamme varten,
17 mutta itse me varustau-
