Viides Mooseksen kirja
371
kää säikähtykö älkääkä peljätkö
heitä.
30 Herra, teidän Jumalanne, jo-
ka käy teidän edellänne, taiste-
lee itse teidän puolestanne, ai-
van niinkuin hän teki teille Egyp-
tissä teidän silmienne edessä
31 ja erämaassa, jossa sinä olet
nähnyt, kuinka Herra, sinun Ju-
malasi, on kantanut sinua, niin-
kuin mies kantaa poikaansa, ko-
ko sen matkan, jonka te olette
kulkeneet, kunnes tulitte tähän
paikkaan.'
32 Mutta sittenkään te ette us-
koneet Herraan, teidän Juma-
laanne,
33 joka kävi teidän edellänne
tiellä katsoakseen teille leiripai-
kat: yöllä tulessa, valaistakseen
teille tien, jota teidän oli kuljet-
tava, ja päivällä pilvessä.
34 Kun Herra kuuli teidän pu-
heenne, vihastui hän ja vannoi
sanoen:
35 'Totisesti, ei kukaan näistä
miehistä, tästä pahasta sukupol-
vesta, saa nähdä sitä hyvää
maata, jonka minä valalla van-
noen olen luvannut antaa teidän
isillenne,
36 ei kukaan, paitsi Kaaleb, Je-
funnen poika; hän saa sen näh-
dä, ja hänelle ja hänen lapsillen-
sa minä annan sen maan, johon
hän on astunut, sentähden että
hän on uskollisesti seurannut
Herraa.'
37 Myöskin minuun Herra vihas-
tui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et
sinäkään sinne pääse.
38 Joosua, Nuunin poika, joka
sinua palvelee, hän pääsee sin-
ne; vahvista häntä, sillä hän on
jakava maan Israelille perinnöksi.
39 Ja teidän lapsenne, joiden
sanoitte joutuvan vihollisen saa-
liiksi, ja teidän poikanne, jotka
eivät vielä tiedä, mikä on hyvä,
mikä paha, ne pääsevät sinne;
heille minä annan maan, ja he
ottavat sen omaksensa.
40 Mutta te kääntykää takaisin
ja lähtekää liikkeelle erämaahan,
Kaislameren tietä.'
41 Silloin te vastasitte ja sanoit-
te minulle: 'Me olemme tehneet
syntiä Herraa vastaan. Me me-
nemme ja taistelemme, aivan
niinkuin Herra, meidän Juma-
lamme, on meitä käskenyt.' Ja
te vyöttäydyitte kaikki sota-
aseisiinne ja lähditte kevytmieli-
sesti nousemaan vuoristoon.
