Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2659
Joonatan sai Joppen haltuunsa.
77. Kun Apollonius sai sen kuul-
la, niin hän asetti kolmetuhatta
ratsumiestä ja suuren joukon
jalkaväkeä taistelukuntoon ja
suuntasi kulkunsa Asdodiin,
ikäänkuin kulkeaksensa sen
kautta, mutta samalla hän eteni
myös tasangolle, sillä hänellä oli
suuri joukko ratsuväkeä, ja sii-
hen hän luotti.
78. Mutta Joonatan seurasi hä-
nen perässään Asdodiin, ja sota-
joukot joutuivat keskenään tais-
teluun.
79. Ja Apollonius oli salaa jät-
tänyt tuhannen ratsumiestä hei-
dän taaksensa.
80. Mutta Joonatan sai tietää,
että hänen takanaan oltiin väi-
jyksissä; ja he ympäröivät nyt
hänen joukkonsa ja ampuivat
nuolia hänen väkeänsä vastaan
aamuvarhaisesta iltaan asti.
81. Mutta väki pysyi paikoillaan,
niinkuin Joonatan oli käskenyt,
ja vihollisen hevoset väsyivät.
82. Silloin Simon johti esiin
joukkonsa ja ryhtyi taisteluun
jalkaväkeä vastaan, sillä ratsuvä-
ki oli näännyksissä, ja hän voitti
vihollisen perinpohjin, ja se pa-
keni.
83. Myöskin ratsuväki hajautui
tasangolle, ja he pakenivat As-
dodiin ja menivät Beetdaagoniin,
epäjumalansa huoneeseen, siten
pelastuakseen.
84. Mutta Joonatan poltti Asdo-
din ja sen ympärillä olevat kau-
pungit ja ryösti ne; myöskin
Daagonin temppelin ja sinne
paenneet hän poltti tulella.
85. Ja miekkaan kaatuneita ja
poltettuja oli yhteensä noin kah-
deksantuhatta miestä.
86. Sitten Joonatan lähti sieltä
liikkelle ja leiriytyi Askalonin
edustalle, ja kaupungin asukkaat
lähtivät suurella komeudella ulos
häntä kohtaamaan.
87. Sitten Joonatan ja hänen
väkensä palasivat takaisin Jeru-
salemiin mukanaan paljon saalis-
ta.
88. Mutta kun kuningas Aleksan-
der sai kuulla näistä tapahtumis-
ta, osoitti hän Joonatanille vie-
läkin suurempaa kunniaa:
89. hän lähetti hänelle kultaisen
soljen, jollainen on tapana lah-
joittaa kuningasten sukulaisille;
ja hän antoi hänelle Akkaronin
kaikkine alueineen perinnölliseksi
