Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2658
64. Kun ne, jotka aikoivat syyt-
tää häntä, näkivät miten häntä
kunnioitettiin, niinkuin kuuluttaja
oli sanonut, ja miten hän oli
puettu purppuraan, niin he kaikki
pakenivat.
65. Ja kuningas osoitti hänelle
vielä suurempaa kunniaa: hän
kirjoitutti hänet ensimmäisten ys-
täviensä luetteloon ja asetti hä-
net sotapäälliköksi ja käskynhal-
tijaksi.
66. Ja Joonatan palasi Jerusa-
lemiin rauhassa ja täynnä iloa.
67. Vuonna 165 tuli Demetrius,
Demetriuksen poika, Kreetasta
isiensä maahan.
68. Sen kuultuaan kuningas
Aleksander tuli kovin huolestu-
neeksi ja palasi takaisin Antioki-
aan.
69. Demetrius asetti jälleen vir-
kaansa Koile-Syyrian käskynhalti-
jan Apolloniuksen, ja tämä koko-
si suuren sotajoukon, leiriytyi
Jamniaan ja lähetti ylimmäiselle
papille Joonatanille tämän sa-
noman:
70. "Sinä olet ainoa, joka kapi-
noi meitä vastaan, ja sinun täh-
tesi minä olen tullut nauruksi ja
pilkaksi: miksi ylvästelet voimal-
lasi meitä vastaan vuoristossa?
71. Nyt siis, jos luotat joukkoihi-
si, tule alas meidän luoksemme
tasangolle, täällä saamme mitel-
lä voimiamme, sillä minun kans-
sani on kaupunkien voima.
72. Kysele ja tiedustele, kuka
minä olen ja keitä ne muut ovat,
jotka meitä auttavat, ja sinulle
sanotaan: te ette kestä meidän
edessämme, sillä kahdesti ovat
sinun isäsi ajetut pakosalle
omassa maassaan.
73. Niin et sinäkään voi nyt kes-
tää ratsuväen ja niin suuren jal-
kaväen hyökkäystä tasangolla,
jossa ei ole kalliota eikä kiveä,
ei paikkaa mihin paeta."
74. Kun Joonatan kuuli Apolloni-
uksen sanat, joutui hänen mie-
lensä kuohuksiin; hän valitsi
kymmenentuhatta miestä ja lähti
Jerusalemista; hänen veljensä
Simon liittyi hänelle avuksi.
75. Ja hän leiriytyi Joppen edus-
talle, mutta kaupungin asukkaat
sulkivat häneltä porttinsa, sillä
Apolloniuksen varusväki oli Jop-
pessa; silloin hän hyökkäsi sitä
vastaan,
76. ja peljästyneinä kaupungin
asukkaat avasivat portit, ja niin
