Kirje hebrealaisille
2320
– 4, sillä ei Jumala alistanut tu-
levaa maailmaa enkelien, vaan
Kristuksen alle 5 – 9. Tullakseen
pelastajaksi Kristuksen täytyi
kärsiä ja kuolla veljiensä edestä
ja kaikessa tulla heidän kal-
taisekseen 10 – 18.
1 Sentähden tulee meidän sitä
tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä
olemme kuulleet, ettemme vain
kulkeutuisi sen ohitse.
2 Sillä jos enkelien kautta pu-
huttu sana pysyi lujana, ja jo-
kainen rikkomus ja tottelemat-
tomuus sai oikeudenmukaisen
palkkansa,
3 kuinka me voimme päästä pa-
koon, jos emme välitä tuosta
niin suuresta pelastuksesta, jon-
ka Herra alkuaan julisti ja joka
niiden vahvistamana, jotka olivat
sen kuulleet, saatettiin meille,
4 kun Jumala yhdessä heidän
kanssaan todisti tunnusmerkeillä
ja ihmeillä ja moninaisilla väke-
villä teoilla ja jakamalla Pyhää
Henkeä tahtonsa mukaan?
5 Sillä enkelien alle hän ei alis-
tanut tulevaa maailmaa, josta
me puhumme.
6 Vaan joku on jossakin paikas-
sa todistanut, sanoen: "Mikä on
ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmisen poika, että pidät hä-
nestä huolen?
7 Sinä teit hänet vähäksi aikaa
enkeleitä halvemmaksi, kirkkau-
della ja kunnialla sinä hänet
seppelöitsit, ja sinä panit hänet
hallitsemaan kättesi tekoja;
8 asetit kaikki hänen jalkojensa
alle." Sillä, asettaessaan kaikki
hänen valtansa alle, hän ei jät-
tänyt mitään hänen allensa alis-
tamatta. Mutta nyt emme vielä
näe kaikkea hänen valtansa alle
asetetuksi.
9 Mutta hänet, joka vähäksi ai-
kaa oli tehty enkeleitä halvem-
maksi, Jeesuksen, me näemme
hänen kuolemansa kärsimyksen
tähden kirkkaudella ja kunnialla
seppelöidyksi, että hän Jumalan
armosta olisi kaikkien edestä
joutunut maistamaan kuolemaa.
10 Sillä hänen, jonka tähden
kaikki on ja jonka kautta kaikki
on, sopi, saattaessaan paljon
lapsia kirkkauteen, kärsimysten
kautta tehdä heidän pelastuk-
sensa päämies täydelliseksi.
11 Sillä sekä hän, joka pyhittää,
että ne, jotka pyhitetään, ovat
