Paavalin kirje Tiitukselle
2315
pahaa sanottavana.
9 Kehoita palvelijoita olemaan
isännilleen kaikessa alamaisia,
heille mieliksi, etteivät vastustele,
10 etteivät näpistele, vaan kaikin
tavoin osoittavat vilpitöntä uskol-
lisuutta, että he Jumalan, mei-
dän vapahtajamme, opin kaikes-
sa kaunistaisivat.
11 Sillä Jumalan armo on ilmes-
tynyt pelastukseksi kaikille ihmi-
sille
12 ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden ja
maailmalliset himot, eläisimme
siveästi ja vanhurskaasti ja juma-
lisesti nykyisessä maailmanajas-
sa,
13 odottaessamme autuaallisen
toivon täyttymistä ja suuren Ju-
malan ja Vapahtajamme Kristuk-
sen Jeesuksen kirkkauden ilmes-
tymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä
meidän edestämme lunastaak-
seen meidät kaikesta laittomuu-
desta ja puhdistaakseen itselleen
omaisuudeksi kansan, joka hyviä
tekoja ahkeroitsee.
15 Puhu tätä ja kehoita ja nuh-
tele kaikella käskyvallalla. Älköön
kukaan sinua halveksiko.
3 luku
Edelleen tulee Tiituksen kehoit-
taa kristittyjä olemaan alamaiset
esivallalle ja sävyisät kaikkia
kohtaan 1, 2, koska olemme pe-
lastetut Jumalan uudestisynnyt-
tävän ja vanhurskauttavan armon
kautta 3 – 7, ja hänen on väl-
tettävä hyödyttömiä oppiriitoja 8
– 11. Ohjeita, yksityisasioita, ter-
vehdykset ja lopputoivotus 12 –
15.
1 Muistuta heitä olemaan halli-
tuksille ja esivalloille alamaiset,
kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin
valmiit,
2 etteivät ketään herjaa, eivät
riitele, vaan ovat lempeitä ja
osoittavat kaikkea sävyisyyttä
kaikkia ihmisiä kohtaan.
3 Olimmehan mekin ennen ym-
märtämättömiä, tottelemattomia,
eksyksissä, moninaisten himojen
ja hekumain orjia, elimme pa-
huudessa ja kateudessa, olimme
inhottavia ja vihasimme toisiam-
me.
4 Mutta kun Jumalan, meidän
vapahtajamme, hyvyys ja ihmis-
rakkaus ilmestyi,
