Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2291
olemme elossa, jotka jäämme
tänne Herran tulemukseen, em-
me suinkaan ehdi ennen niitä,
jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva
alas taivaasta käskyhuudon, yli-
enkelin äänen ja Jumalan pasu-
nan kuuluessa, ja Kristuksessa
kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme
elossa, jotka olemme jääneet
tänne, temmataan yhdessä hei-
dän kanssaan pilvissä Herraa
vastaan yläilmoihin; ja niin me
saamme aina olla Herran kans-
sa.
18 Niin lohduttakaa siis toisian-
ne näillä sanoilla.
5 luku
Kristittyjen on valvominen, sillä
Herran päivä on tuleva äkkiar-
vaamatta 1 – 11; heidän tulee
pitää johtajiaan rakkaina ja elää
keskenään rauhassa 12, 13, hol-
hota heikkoja ja tehdä kaikille
hyvää 14, 15. Apostoli kehoittaa
heitä aina iloitsemaan, rukoile-
maan ja kiittämään sekä kaikes-
ta valitsemaan sen, mikä hyvää
on 16 – 22. Lopputoivotus ja
tervehdys 23 – 28.
1 Mutta aikakausista ja määrä-
hetkistä ei teille, veljet, ole tarvis
kirjoittaa;
2 sillä itse te varsin hyvin tie-
dätte, että Herran päivä tulee
niinkuin varas yöllä.
3 Kun he sanovat: "Nyt on rau-
ha, ei hätää mitään", silloin yl-
lättää heidät yhtäkkiä turmio,
niinkuin synnytyskipu raskaan
vaimon, eivätkä he pääse pa-
koon.
4 Mutta te, veljet, ette ole pi-
meydessä, niin että se päivä
voisi yllättää teidät niinkuin va-
ras;
5 sillä kaikki te olette valkeuden
lapsia ja päivän lapsia; me em-
me ole yön emmekä pimeyden
lapsia.
6 Älkäämme siis nukkuko niin-
kuin muut, vaan valvokaamme ja
olkaamme raittiit.
7 Sillä ne, jotka nukkuvat, ne
yöllä nukkuvat, ja jotka juovat
itsensä juovuksiin, ne yöllä juo-
vuksissa ovat.
8 Mutta me, jotka olemme päi-
vän lapsia, olkaamme raittiit, ja
olkoon pukunamme uskon ja
