Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2290
1 Sitten vielä, veljet, me pyy-
dämme teitä ja kehoitamme Her-
rassa Jeesuksessa, että te, niin-
kuin olette meiltä oppineet, mi-
ten teidän tulee vaeltaa ja olla
Jumalalle otolliset, niinkuin vael-
lattekin, siinä yhä enemmän
varttuisitte.
2 Tiedättehän, mitkä käskyt me
olemme Herran Jeesuksen kaut-
ta teille antaneet.
3 Sillä tämä on Jumalan tahto,
teidän pyhityksenne, että kartat-
te haureutta,
4 että kukin teistä tietää ottaa
oman vaimon pyhyydessä ja
kunniassa,
5 ei himon kiihkossa niinkuin
pakanat, jotka eivät Jumalaa
tunne;
6 ettei kukaan sorra veljeänsä
eikä tuota hänelle vahinkoa mis-
sään asiassa, sillä Herra on kai-
ken tämän kostaja, niinkuin
myös ennen olemme teille sano-
neet ja todistaneet.
7 Sillä ei Jumala ole kutsunut
meitä saastaisuuteen, vaan pyhi-
tykseen.
8 Sentähden, joka nämä hylkää,
ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan,
joka myös antaa Pyhän Henken-
sä teihin.
9 Veljellisestä rakkaudesta ei ole
tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te
olette Jumalalta oppineet rakas-
tamaan toisianne;
10 niin te myös teette kaikkia
veljiä kohtaan koko Makedonias-
sa. Mutta me kehoitamme teitä,
veljet, siinä varttumaan yhä
enemmän
11 ja katsomaan kunniaksenne,
että elätte hiljaisuudessa ja toi-
mitatte omia tehtäviänne ja teet-
te työtä käsillänne, niinkuin
olemme teitä käskeneet,
12 että vaelluksessanne olisitte
säädylliset ulkopuolella olevia
kohtaan ettekä olisi kenenkään
avun tarpeessa.
13 Mutta me emme tahdo pitää
teitä, veljet, tietämättöminä siitä,
kuinka poisnukkuneiden on, ett-
ette murehtisi niinkuin muut, joil-
la ei toivoa ole.
14 Sillä jos uskomme, että Jee-
sus on kuollut ja noussut ylös,
niin samoin on Jumala Jeesuk-
sen kautta myös tuova poisnuk-
kuneet esiin yhdessä hänen
kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille
Herran sanana, että me, jotka
