Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
2289
ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte,
että meidät on semmoisiin pan-
tu.
4 Sanoimmehan, kun olimme
teidän tykönänne, teille jo edel-
täpäin, että meidän oli ahdin-
koon joutuminen, niinkuin on
käynytkin ja te tiedätte käyneen.
5 Sentähden minä, kun en enää
jaksanut kestää kauemmin, lähe-
tinkin tiedustelemaan teidän us-
koanne, ettei vain kiusaaja liene
teitä kiusannut ja meidän vai-
vannäkömme mennyt hukkaan.
6 Mutta nyt, kun Timoteus tuli
teidän tyköänne meidän tyköm-
me ja toi meille ilosanoman tei-
dän uskostanne ja rakkaudes-
tanne ja siitä, että te aina pidät-
te meitä rakkaassa muistossa
ikävöiden meitä nähdäksenne
niinkuin mekin teitä:
7 sentähden olemme teidän us-
kostanne, veljet, saaneet lohdu-
tusta teihin nähden kaikessa hä-
dässämme ja ahdistuksessamme;
8 sillä nyt me elämme, jos te
seisotte lujina Herrassa.
9 Kuinka voimmekaan kyllin kiit-
tää Jumalaa teidän tähtenne
kaikesta siitä ilosta, mikä meillä
teistä on Jumalamme edessä!
10 Öin ja päivin me mitä har-
taimmin rukoilemme saadak-
semme nähdä teidän kasvonne
ja täyttää sen, mitä teidän us-
kostanne puuttuu.
11 Mutta hän itse, meidän Ju-
malamme ja Isämme, ja meidän
Herramme Jeesus ohjatkoon
meidän tiemme teidän tykönne.
12 Ja teille Herra antakoon yhä
enemmän ja runsaammin rakka-
utta toisianne kohtaan ja kaikkia
kohtaan, niinkuin meilläkin on
teitä kohtaan,
13 vahvistaaksensa teidän sy-
dämenne nuhteettomiksi pyhyy-
dessä meidän Jumalamme ja
Isämme edessä, meidän Her-
ramme Jeesuksen tulemuksessa,
kun hän tulee kaikkien pyhiensä
kanssa.
4 luku
Paavali kehoittaa tessalonikalai-
sia edelleenkin varttumaan pyhi-
tyksessä 1 – 8 ja veljellisessä
rakkaudessa sekä viettämään hil-
jaista, ahkeraa elämää 9 – 12 ja
puhuu lohdutuksen sanoja ylös-
nousemuksesta ja Herran tule-
muksesta 13 – 15.
