Sakarja
1792
11 luku
Mahtavat puut kaatuvat. Hyvä
paimen ja hullu paimen.
1 Avaa ovesi, Libanon! Tuli on
kuluttava sinun setrisi.
2 Valittakoon kypressi, sillä setri
on kaatunut, hävitetyt ovat nuo
mahtavat. Valittakaa, te Baasanin
tammet, sillä sankka metsä on
sortunut.
3 Kuule paimenten valitusta, kun
on hävitetty nuo heidän mahta-
vansa. Kuule nuorten leijonain
ärjyntää, kun on hävitetty Jor-
danin rantatiheikkö.
4 Näin sanoi Herra, minun Ju-
malani:
5 Kaitse teuraslampaita, joita
niiden ostajat teurastavat tunte-
matta syynalaisuutta, ja joista
niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty
olkoon Herra, minä olen rikastu-
nut', ja joita niiden paimenet ei-
vät sääli.
6 Sillä minä en enää sääli maan
asukkaita, sanoo Herra. Katso,
minä annan ihmisten joutua tois-
tensa käsiin ja kuninkaansa kä-
siin, ja he hävittävät maan, enkä
minä pelasta ketään heidän kä-
sistänsä.
7 Niin minä siis kaitsin teuras-
lampaita, lampaista kurjimpia. Ja
minä otin itselleni kaksi sauvaa;
minä nimitin toisen Suloudeksi,
toisen minä nimitin Yhteydeksi,
ja niin minä kaitsin lampaita.
8 Ja minä hävitin kolme paimen-
ta yhtenä kuukautena, mutta
minä kävin kärsimättömäksi lam-
paille, ja hekin kyllästyivät mi-
nuun.
9 Niin minä sanoin: Minä en
tahdo enää teitä kaita. Kuol-
koon, joka kuolee; hävitköön, jo-
ka häviää; ja jäljellejäävät syö-
kööt kukin toisensa lihaa.
10 Ja minä otin sauvani Sulou-
den ja katkaisin sen purkaakseni
liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien
kansojen kanssa.
11 Ja sinä päivänä se purkautui,
ja niin lampaista kurjimmat, jotka
ottivat minusta vaarin, tulivat tie-
tämään, että se oli Herran sana.
12 Sitten minä sanoin heille: Jos
teille hyväksi näkyy, niin antakaa
minulle palkkani; jollei, niin olkaa
antamatta. Niin he punnitsivat
minun palkakseni kolmekymmen-
tä hopearahaa.
13 Ja Herra sanoi minulle: Vis-
