Valitusvirret
1567
he yhä harhailivat; pakanain se-
assa sanottiin: Eivät he saa
kauemmin asustaa täällä.
16 Herran kasvot ovat hajotta-
neet heidät, hän ei heihin enää
katso. Papeista ei välitetty, van-
himpia ei armahdettu.
17 Vieläkin me, silmät rauennei-
na, turhaan odotimme apua; tä-
hystyspaikastamme me tähyilim-
me kansaa, josta ei pelastusta
tullut.
18 Meidän askeleitamme vaanit-
tiin, niin ettemme voineet kulkea
kaduillamme. Meidän loppumme
lähestyi, päivämme täyttyivät -
niin, loppumme tuli.
19 Meidän vainoojamme olivat
nopeammat kuin kotkat taivaalla.
Vuorilla he ajoivat meitä takaa,
väijyivät meitä erämaassa.
20 Hän, meidän elämänhenkem-
me, Herran voideltu, joutui van-
giksi heidän kuoppiinsa, hän,
josta me olimme sanoneet: hä-
nen varjossaan me saamme elää
pakanakansain seassa.
21 Iloitse ja riemuitse, tytär
Edom, joka asut Uusin maassa!
Mutta malja on tuleva sinunkin
kohdallesi: sinä juovut ja paljas-
tat itsesi.
22 Sinun syntivelkasi, tytär Siion,
on loppunut: ei Herra ole enää
siirtävä sinua pois. Sinun synti-
velkasi, tytär Edom, hän on et-
siskelevä, on paljastava sinun
syntisi.
5 luku
1 Muista, Herra, mitä meille on
tapahtunut; katso ja näe meidän
häväistyksemme.
2 Meidän perintöosamme on
siirtynyt vieraille, meidän talom-
me muukalaisille.
3 Me olemme tulleet orvoiksi,
isättömiksi, meidän äitimme ovat
kuin lesket.
4 Oman juomavetemme me os-
tamme rahalla; omat puumme
saamme, jos maksamme hinnan.
5 Vainoojamme ovat meidän
niskassamme; kun uuvumme, ei
meille lepoa suoda.
6 Egyptille me lyömme kättä ja
Assurille saadaksemme leipää
ravinnoksi.
7 Meidän isämme ovat syntiä
tehneet; heitä ei enää ole. Me
kannamme heidän syntivelkaan-
sa.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole
