Valitusvirret
1560
minun nuorukaiseni. Herra polki
viinikuurnan neitsyelle, tytär
Juudalle.
16 Näitä minä itken, minun sil-
mäni, silmäni vuotaa vettä; sillä
kaukana on minusta lohduttaja,
joka virvoittaisi minun sieluani.
Hävitetyt ovat minun lapseni, sil-
lä vihamies on väkevä.
17 Siion levittää käsiänsä: ei ole
hänellä lohduttajaa. Herra on
nostattanut Jaakobia vastaan
sen viholliset joka taholta; Jeru-
salem on tullut saastaksi heidän
keskellänsä.
18 Vanhurskas on hän, Herra;
sillä hänen käskyänsä vastaan
minä olen niskoitellut. Kuulkaa,
te kansat kaikki, ja katsokaa mi-
nun kipuani: minun neitsyeni ja
nuorukaiseni ovat vankeuteen
menneet.
19 Minä kutsuin rakastajiani: ne
pettivät minut. Minun pappini ja
vanhimpani ovat kuolleet kau-
pungissa, kun he etsivät ruokaa
tyydyttääkseen nälkäänsä.
20 Katso, Herra, kuinka ahdistet-
tu minä olen, minun sisukseni
kuohuvat, sydämeni vääntyy rin-
nassani, sillä minä olen ollut
ylen uppiniskainen. Ulkona on
miekka minulta riistänyt lapset,
sisällä rutto.
21 He ovat kuulleet, kuinka minä
huokailen. Ei ole minulla lohdut-
tajaa. Kaikki minun vihamieheni
ovat kuulleet minun onnettomuu-
teni; he iloitsevat, kun sinä olet
tämän tehnyt: sinä olet antanut
tulla sen päivän, jonka olit il-
moittanut. Mutta käyköön heidän
samoin kuin minun.
22 Tulkoon kaikki heidän pahuu-
tensa sinun kasvojesi eteen, ja
pane heille kannettavaksi se,
minkä olet minulle pannut kaik-
kien minun rikoksieni tähden. Sil-
lä monet ovat minun huokauk-
seni, ja minun sydämeni on sai-
ras.
2 luku
1 Kuinka onkaan Herra vihas-
saan pilvillä peittänyt tytär Siio-
nin! Hän heitti taivaasta maahan
Israelin kunnian eikä muistanut
jalkainsa astinlautaa vihansa päi-
vänä.
2 Herra on hävittänyt säälimättä
kaikki Jaakobin majat, on hajot-
tanut vihastuksissaan tytär Juu-
dan linnoitukset, pannut ne
