Valitusvirret
1564
20 Sinä kyllä muistat sen, että
minun sieluni on alaspainettu.
21 Tämän minä painan sydä-
meeni, sentähden minä toivon.
22 Herran armoa on, ettemme
ole aivan hävinneet, sillä hänen
laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja
suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Minun osani on Herra, sanoo
minun sieluni; sentähden minä
panen toivoni häneen.
25 Hyvä on Herra häntä odotta-
ville, sille sielulle, joka häntä et-
sii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa
Herran apua.
27 Hyvä on miehelle, että hän
kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa,
kun Herra on sen hänen pääl-
lensä pannut.
29 Laskekoon suunsa tomuun -
ehkä on vielä toivoa.
30 Ojentakoon hän posken sille,
joka häntä lyö, saakoon kyllälti
häväistystä.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaik-
kisesti;
32 vaan jos hän on murheelli-
seksi saattanut, hän osoittaa
laupeutta suuressa armossansa.
33 Sillä ei hän sydämensä ha-
lusta vaivaa eikä murehduta ih-
mislapsia.
34 Kun jalkojen alle poljetaan
kaikki vangit maassa,
35 kun väännetään miehen oi-
keutta Korkeimman kasvojen
edessä,
36 kun ihmiselle tehdään vää-
ryyttä hänen riita-asiassaan - ei-
kö Herra sitä näkisi?
37 Onko kukaan sanonut, ja se
on tapahtunut, jos ei Herra ole
käskenyt?
38 Eikö lähde Korkeimman suus-
ta paha ja hyvä?
39 Miksi tuskittelee ihminen elä-
essään, mies syntiensä palkkaa?
40 Koetelkaamme teitämme, tut-
kikaamme niitä ja palatkaamme
Herran tykö.
41 Kohottakaamme sydämemme
ynnä kätemme Jumalan puoleen,
joka on taivaassa.
42 Me olemme luopuneet pois
ja olleet kapinalliset; sinä et ole
antanut anteeksi,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi,
ajanut meitä takaa, surmannut
säälimättä;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä,
niin ettei rukous pääse lävitse.
