Toinen Mooseksen kirja
147
maa nielaisi heidät.
13 Mutta armossasi sinä johdatit
lunastamaasi kansaa, sinä veit
sen voimallasi pyhään asuntoosi.
14 Kansat kuulivat sen ja vapisi-
vat, tuska valtasi Filistean asuk-
kaat.
15 Silloin peljästyivät Edomin
ruhtinaat, Mooabin sankarit val-
tasi vavistus, kaikki Kanaanin
asukkaat menehtyivät pelkoon.
16 Kauhu ja väristys valtasi hei-
dät; sinun käsivartesi väkevyyden
tähden he kävivät mykiksi niin-
kuin kivi. Niin sinun kansasi, Her-
ra, kulkee perille, kulkee perille
se kansa, jonka olet itsellesi
hankkinut.
17 Sinä viet heidät perille ja is-
tutat heidät vuorelle, joka on si-
nun perintöosasi, paikkaan, jon-
ka sinä, Herra, olet asunnoksesi
valmistanut, pyhäkköösi, Herra,
jonka sinun kätesi ovat tehneet.
18 Herra on kuningas aina ja
iankaikkisesti. 15:19 Sillä kun fa-
raon hevoset ja hänen sotavau-
nunsa ja ratsumiehensä menivät
mereen, palautti Herra meren
vedet heidän päällensä; mutta
israelilaiset kulkivat kuivaa myö-
ten meren poikki.
20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aa-
ronin sisar, otti vaskirummun kä-
teensä, ja kaikki naiset seurasi-
vat häntä vaskirumpuja lyöden ja
karkeloiden.
21 Ja Mirjam viritti heille virren:
Veisatkaa Herralle, sillä hän on
ylen korkea, hevoset ja miehet
hän mereen syöksi.
22 Sitten Mooses antoi israeli-
laisten lähteä liikkeelle Kaislame-
ren luota, ja he menivät Suurin
erämaahan. Ja he vaelsivat kol-
me päivää erämaassa löytämättä
vettä.
23 Sitten he tulivat Maaraan;
mutta he eivät voineet juoda
Maaran vettä; sillä se oli karvas-
ta. Sentähden paikka sai nimen
Maara.
24 Niin kansa napisi Moosesta
vastaan ja sanoi: Mitä me
juomme?
25 Mutta hän huusi Herran puo-
leen; ja Herra osoitti hänelle
puun, jonka hän heitti veteen, ja
vesi tuli makeaksi. Siellä hän an-
toi kansalle lain ja oikeuden, ja
siellä hän koetteli sitä.
26 Hän sanoi: Jos sinä kuulet
Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä
on oikein hänen silmissänsä,
