Toinen Mooseksen kirja
156
pelosta.
17 Silloin Mooses vei kansan lei-
ristä Jumalaa vastaan, ja he
asettuivat vuoren juurelle.
18 Ja koko Siinain vuori peittyi
savuun, kun Herra astui sille
alas tulessa, ja siitä nousi savu
niinkuin pätsin savu, ja koko
vuori vapisi kovasti.
19 Ja pasunan ääni koveni ko-
venemistaan. Mooses puhui, ja
Jumala vastasi hänelle jylinällä.
20 Ja Herra astui alas Siinain
vuorelle, vuoren kukkulalle, ja
Herra kutsui Mooseksen vuoren
kukkulalle; ja Mooses nousi sin-
ne ylös.
21 Niin Herra sanoi Moosekselle:
Astu alas ja varoita kansaa tun-
keutumasta lähelle Herraa, häntä
nähdäkseen, sillä silloin heistä
monta kaatuu.
22 Papitkin, jotka saavat lähes-
tyä Herraa, pyhittäkööt itsensä,
ettei Herra heitä tuhoaisi.
23 Mutta Mooses vastasi Herral-
le: Kansa ei voi nousta Siinain
vuorelle, sillä sinä olet varoitta-
nut meitä ja sanonut: 'Merkitse
raja vuoren ympäri ja pyhitä se.'
24 Niin Herra sanoi hänelle: As-
tu alas ja tule taas ylös, sinä ja
Aaron sinun kanssasi. Mutta pa-
pit ja kansa älkööt tunkeutuko
ylös, Herraa lähelle, ettei hän
heitä tuhoaisi.
25 Ja Mooses astui alas kansan
luo ja sanoi heille tämän.
20 luku
Kymmenen käskyä. Alttarin ra-
kentamista koskevä säädös
1 Ja Jumala puhui kaikki nämä
sanat ja sanoi:
2 Minä olen Herra, sinun Juma-
lasi, joka vein sinut pois Egyptin
maasta, orjuuden pesästä.
3 Älä pidä muita jumalia minun
rinnallani.
4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa
äläkä mitään kuvaa, älä niistä,
jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä
niistä, jotka ovat alhaalla maan
päällä, äläkä niistä, jotka ovat
vesissä maan alla.
5 Älä kumarra niitä äläkä palve-
le niitä. Sillä minä, Herra, sinun
Jumalasi, olen kiivas Jumala, jo-
ka kostan isien pahat teot lap-
sille kolmanteen ja neljänteen
polveen, niille, jotka minua vi-
haavat;
